Lastensuojelun käytäntösuositukset
Tälle sivulle on koottu tutkimustietoa 2000-luvulta. Tutkijoita on pyydetty poimimaan 1-3 suositusta lastensuojelun sosiaalityön kehittämiseksi. Tutustu tutkimuksiin ja suosituksiin ohessa! Tutkimukset on koottu seuraavien teemojen alle:
- Lastensuojelun avohuolto
- Lastensuojelun sijaishuolto
- Lastensuojelun ja psykiatrian yhteisasiakkuus
- Lastensuojelun sosiaalityöntekijät
- Lastensuojelun vaikuttavuus
- Asiakaskokemukset lastensuojelussa
- Lastensuojelun tutkimus- ja kehittämistoiminta
- Koulukokemukset
- Kriisityö
- Perhetyö ja perheohjaus
- Jälkihuolto
- Huostaanotto
Kuuntele tästä kaikki allaolevat käytäntösuositukset luettuna:
- Lastensuojelun käytäntösuositukset – Avohuolto 1
- Lastensuojelun käytäntösuositukset – Avohuolto 2
- Lastensuojelun käytäntösuositukset – Sijaishuolto
- Lastensuojelun käytäntösuositukset – Yhteisasiakkuudet, sosiaalityöntekijät ja vaikuttavuus
- Lastensuojelun käytäntösuositukset – Asiakaskokemukset
- Lastensuojelun käytäntösuositukset – Tutkimus- ja kehittämistoiminta
- Lastensuojelun käytäntösuositukset – Koulukokemukset ja kriisityö
- Lastensuojelun käytäntösuositukset – Perhetyö, jälkihuolto ja huostaanotto
Lastensuojelun avohuolto
Julia Saarholm (2021) ”Jengi olis kelannu mä oon nössö” Otteita väkivaltarikoksia tehneiden nuorten elämänpoluilta. Laurea-ammattikorkeakoulu. YAMK opinnäytetyö.
Suositus 1.
Lastensuojelussa rikoksia tehneet ja päihteitä käyttäneet nuoret tulee kohdata hyväksyvästi, vaikka heidän tekonsa ei olekaan hyväksyttäviä. Kohtaamisessa vältettävä jatkuvaa syyllistävää tapaa kohdata pelkkien ongelmien kautta. Nuoret tulee kohdata älykkäinä, tasa-arvoisina keskustelukumppaneina, joille asiat, päätökset ja mahdolliset rajoitustoimet perustellaan avoimesti, reilusti ja rehellisesti.
Suositus 2.
Nuoruudessa kavereiden merkitys on luonnollisesti hyvin suuri. Lastensuojelussa onkin hyvä kiinnittää huomioita rikoksia tehneiden ja päihteitä käyttäneiden nuoren vapaa-aikaan ja vertaissuhteisiin. Nuoren vapaa-ajan aitoa ymmärtämistä voisi edistää esimerkiksi käyttämällä koulutettuja kokemusasiantuntijoita muiden ammattilaisten työparina.
Suositus 3.
Lastensuojelussa olevien nuorten pitkäaikaisiin turvallisiin aikuissuhteisiin on kiinnitettävä huomiota erityisesti nivelvaiheissa. Nuorilla oltava mahdollisuus tuttujen työntekijöiden tukeen itsenäistymisvaiheessa esimerkiksi mahdollisuutena asua pidempään lastensuojelulaitoksessa tai saada tuttu työntekijä kulkemaan rinnalla jälkihuoltoon tai muihin itsenäistymistä tukeviin palveluihin siirryttäessä.
Pajarinen, Hanna. (2020). Autismikirjo lastensuojelun haasteena. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden puheessa tuottamat kategoriat. Itä-Suomen yliopisto. Pro gradu -tutkielma.
Suositus 1.
Autismitietoisuutta lastensuojelussa on lisättävä: sosiaalityöntekijän koulutukseen on lisättävä opetusta autismikirjosta ja muistakin neuropsykiatrisista häiriöistä.
Suositus 2.
Autismikirjon lapset tarvitsevat moniammatillista tukea: lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden on varmistettava, että asiakkaan ympärillä toimii moniammatillinen ryhmä asiantuntijoita yhteistyössä takaamassa lapselle hänen tarvitsemansa tuki.
Suositus 3.
Autismikirjon lasten perheiden tuen painopisteen tulisi olla avopalveluissa. Kalliin sijaishuollon asemesta perheille olisi mahdollistettava pitkäaikaista tukea, esimerkiksi lapsille ja nuorille aamuihin ja iltapäiviin ohjaaja kotiin tai pienryhmiä (enintään 5 lasta/ryhmä), jotka toimivat iltapäiväkerhojen tapaan riittävällä ja autismikirjoa ymmärtävällä ohjaajaresurssilla ja joihin olisi myös kyyti koulusta järjestetty.
Haapala, Maija. (2020.) Välittömässä vaarassa - Nuorten kiireellisten sijoitusten taustatekijät, tavoitteet ja vaikuttavuus lastensuojelun asiakirjoissa. Kuopion yliopisto. Pro gradu -tutkielma.
Suositus 1.
Nuorten tilanteiden nopea kriisiytyminen edellyttää palvelujärjestelmältä kykyä reagoida tilanteisiin nopeasti ja tarjota siihen soveltuvia palveluja.
Suositus 2.
Nuorille ja perheille tulisi kehittää intensiivisisempiä peruspalveluita, nuorten päihdepsykiatrista hoitoa sekä monipuolisempia lastensuojelun avohuollon tukitoimia.
Suositus 3.
Toistuvien kodin ulkopuolisten sijoitusten myötä myös lastensuojelun sosiaalityön systemaattinen vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointi tulee nostaa keskiöön.
Isokuortti, Nanne & Aaltio, Elina. (2020). Fidelity and influencing factors in the Systemic Practice Model of children’s social care in Finland. Children and Youth Services Review, 119.
Suositus 1.
Sosiaalityön tutkimusperustainen kehittäminen vaatii panostusta uusien menetelmien ja mallien laadukkaaseen implementointiin. Implementoinnin onnistuminen on edellytys systeemisen lastensuojelun toimintamallin toivottujen tavoitteiden saavuttamiselle.
Suositus 2.
Mallin implementoinnissa tulee kiinnittää huomiota siihen, että sen ydinelementit ovat tarkoitetulla tavalla käytössä. Tällä tavoin voidaan ehkäistä mahdollisia epätoivottuja vaikutuksia ja tutkia mallin vaikuttavuutta. Ydinelementtien noudattaminen ei sulje pois mallin sovittamista paikalliseen ympäristöön muilta osin.
Suositus 3.
Mallin käyttöönottoa on tuettava monella tasolla. Huomiota on kiinnitettävä erityisesti laadukkaaseen koulutukseen ja sen jälkeiseen käytännön tukeen ja valmennukseen, kuin myös organisatorisiin tekijöihin (esim. asiakasmäärien rajaaminen, johdon sitoutuminen muutokseen, työntekijöiden pysyvyyteen panostaminen ja uusien työntekijöiden kouluttaminen malliin).
Isokuortti, Nanne, Aaltio, Elina, Laajasalo, Taina & Barlow, Jane. (2020). Effectiveness of child protection practice models: a systematic review. Child Abuse & Neglect, 108, 104632–104632.
Suositus 1.
Lastensuojelun tutkimusperustaisuus edellyttää, että eri menetelmien ja työtapojen vaikuttavuudesta on saatavilla laadukasta tutkimustietoa. Vaikuttavuuden arviointiin liittyy kuitenkin monia haasteita. Tämän vuoksi tutkijoiden ja käytännön toimijoiden on tärkeää tehdä yhteistyötä arvioinnin onnistumiseksi siten, että on mahdollista kerätä korkealaatuista tutkimusaineistoa ja rakentaa toimivia tutkimusasetelmia.
Suositus 2.
Vaikka toimintamallien vaikuttavuudesta on vähäisesti näyttöä, organisaatioiden ei tarvitse luopua niiden käytöstä. Lastensuojelun käytännön toimijoiden on kuitenkin tärkeää ymmärtää tutkimusperustan ohuus ja edetä implementoinnissa varovasti omaa toimintaa kriittisesti tarkastellen.
Suositus 3.
Systemaattiset kirjallisuuskatsaukset tarjoavat tiivistettyä ja luotettavaa tietoa aikaisemmasta tutkimuksesta, minkä vuoksi niitä on suositeltavaa hyödyntää palvelujen kehittämisessä ja tulevaisuuden hankkeiden suunnittelussa.
Jaakola, Anne-Mari. (2020). Lapsen tilanteen arviointi lastensuojelun sosiaalityössä. Väitöskirja. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta / Yhteiskuntatieteiden laitos. Itä-Suomen yliopisto.
Suositus 1.
Lapsen tilanteen arviointiin tulee sisältyä lapsen arviointihetkeä laajempaa tietoa lapsen tausta- ja kehityshistoriasta
Suositus 2.
Arviointiin tulee sisältyä aina lapsen kaltoinkohtelun tunnusmerkkien tunnistaminen ja kohtaaminen
Suositus 3.
Lasten ja perheiden palvelujärjestelmän tulee ylläpitää ja vahvistaa lapsen tarpeiden ja hyvinvoinnin orientaatiota arvolähtökohtana, koska sillä on yhteys lapsikeskeiseen arviointiosaamiseen.
Romo, Laura. (2020). ”Minun tarinani(ko)?” – Lastensuojelun asiakirjat lapsen näkökulmasta. Tampereen yliopisto. Pro gradu -tutkielma.
Suositus 1.
Lastensuojelun dokumentoinnissa tulisi huolehtia siitä, että asianosaisten ja etenkin lasten ja nuorten ääni kuuluu asiakirjoissa heidän itsensä kertomana. Tutkimus osoittaa, että lapsen hyvinvointia ja lapsen edun toteutumista arvioidaan lähes pelkästään aikuisten ja viranomaisten kertomusten valossa.
Suositus 2.
Lastensuojelun asiakaslapsia tulee kuulla ja kohdata riittävästi kahden kesken. Lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja mikäli lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ei järjestä mahdollisuutta kuulluksi ja kohdatuksi tulemiselle, kuka huolehtii lapsen edun toteutumisesta? Sosiaalityössä on löydettävä uudenlaisia tapoja kysyä nuoren näkemyksiä ja tarjottava tilaa vaihtoehtoisille tavoille tulla kuulluksi.
Suositus 3.
Lastensuojelulakiin tulisi lisätä ohjeistus asiakirjojen luovuttamisesta ja dokumentaatioon tutustumisesta. Dokumentoinnin ja asiakirjoihin palaamisen haasteita ei kyetä ratkaisemaan ainoastaan dokumentointikäytänteitä muuttamalla, vaan tarvitaan laajempaa pohdintaa ja ohjeistusta keinoista, joilla asiakirjoihin palaaminen olisi riittävästi tuettu ja korjaava kokemus. Tärkeää olisi löytää tasapaino, jolloin asiakirjat, joilla väistämättä on merkittäviä institutionaalisia ja hallinnollisia tehtäviä, pystyisivät tarjoamaan inhimillisen väylän asiakkaille oman elämäntarinansa äärelle myöhemmissä elämänvaiheissa.
Cukurs, Minna. (2019). Lapsi näkyväksi: Lastensuojelun avohuollon asiakaslapsen oikeudet eroriitojen varjossa. Helsingin yliopisto. Pro gradu -tutkielma.
Suositus 1.
Vaikeissa vanhempien välisissä eroriidoissa lapsen oikeuksien ja erityisesti osallisuuden vahvistamisella on vaikutusta siihen, miten lapsen lastensuojelun asiakkuuden tarvetta määritellään ja millaisia tavoitteita työskentelylle asetetaan. Vanhempien riitelyn varjossa elävä lapsi tarvitsee puolelleen luotettavan aikuisen, joka pyrkii näkemään lapsen tilanteen hänen näkökulmastaan. Lastensuojelun työskentelyn tavoitteena tulee olla lapsen oikeuksien vahvistaminen ja lapsen näkyväksi tekeminen silloinkin, kun vanhemmat eivät pääse keskinäiseen sovintoon eikä yhteistyö heidän välillään onnistu.
Suositus 2.
Lapsen oikeuksien toteuttamiseksi sosiaalityöntekijät tarvitsevat lisää mahdollisuuksia tavata lasta ja pysähtyä näkemään lapsen tilanne hänen näkökulmastaan. Asiakasmäärien ja työntekijäresurssien tarkastelun lisäksi tarvitaan kriittistä työn rakenteiden tarkastelua lastensuojelun perustehtävän vahvistamiseksi.
Suositus 3.
Lapsen oikeuksien näkökulman vahvistaminen voi auttaa pysähtymään perheen tilanteen äärelle etsimään yhteisiä oivalluksia siitä, miten lasta voitaisiin parhaiten auttaa. Lapsen oikeudet eivät ole pois vanhemmilta. Ne vahvistavat lapsen suhdetta vanhempiinsa ja antavat lähtökohdat elämälle, jossa vahvistetaan lapsen suojelua, huolenpitoa ja osallisuutta.
Pekkarinen, Elina. (2017). ”Mä oon ollut tässä asiakirja muitten joukossa” – Koulukodeista aikuistuneiden kokemuksia lastensuojelusta. Teoksessa Aaltonen, Sanna & Kivijärvi, Antti (toim.) Nuoret aikuiset hyvinvointipalvelujen käyttäjinä ja kohteina. Helsinki: Nuorisotutkimusseura & Nuorisotutkimusverkosto, 173–198.
Suositukset jaettiin kolmeen tasoon – rakenteelliseen, inhimilliseen ja suhdeperustaiseen.
1. Rakenteelliset: lastensuojeluun lisää resursseja, jotta varhainen tuki mahdollistuisi niin koulunkäynnissä kuin perhe-elämässä ja sen ongelmiin puuttumisessa. Rakenteisiin toivottiin myös riittävää valvontaa. Kolmanneksi rakenteisiin tulisi lisätä avoimuutta salailun ja sulkeutuneisuuden sijaan.
2. Inhimilliset: viranomaisten ja muiden ammattilaisten humaanius ja kyky kohdata lapsia, luotettavien ihmissuhteiden merkitys. Hyvää työntekijää luonnehdittiin empaattisuuden, rehellisyyden, omistautumisen ja työstä nauttimisen käsittein.
3. Suhdeperustaiset: Edellä luonnehditun kaltaiseen työntekijään oli mahdollista luoda luottamuksellinen suhde, jonka koettiin korjaavan turvattomuuden, kohtaamattomuuden ja epäluottamuksen kokemuksia.
Kinnunen, Jaana. (2016). Kun väkivalta ei päättynytkään eroon. Tutkimus lastenvalvojien työkäytännöistä eron jälkeisen väkivallan ja vainon tilanteissa. Sosiaalityön erikoistumiskoulutus. Lapin yliopisto. Ammatillinen lisensiaatintyö.
Suositus 1.
Perheessä tapahtunut väkivalta voi jatkua eron jälkeisenä väkivaltana ja vainona. Ero voi olla merkittävä riski väkivallan pahentumiselle. Perheoikeudelliset palvelut vahvistavat lasten huoltoon ja tapaamiseen liittyvät sopimukset, mutta lastensuojelulla on tärkeä rooli perheoikeudellisten palveluiden rinnalla tilanteiden tunnistamisessa, puuttumisessa ja turvallisten ratkaisujen toteuttamisessa.
Suositus 2.
Väkivaltaa sisältänyt erokonflikti tulisi nähdä riskisingaalina, joka herättää toimijat pohtimaan lapsen kannalta parhaita asumis- ja tapaamiskäytäntöjen ratkaisuja ja tarvittavia tukitoimia. Tarvitaan yksilöllisiä ja räätälöityjä ratkaisuja. Tilanteet vaativat eri toimijoiden yhteistoimijuutta, ei ”ulos heittämistä”.
Suositus 3.
Lapsi ei ratkaise asumiseen tai tapaamiseen liittyviä tilanteita, mutta hänen kanssaan tulisi näistä tilanteista keskustella. Perheoikeudellisissa palveluissa lapsen tapaamisen kulttuuri on vielä nuori ja lastensuojelu voisi tässä olla hyvä yhteistyökumppani. On tärkeää muistaa, että lapsen totuus ei ole vanhempien kertomusten puolivälissä.
Paasivirta, Annukka. (2016). Kohti avoimempaa lastensuojelua. Sosiaalityön asiantuntijuus läheisneuvonpidossa. Turun yliopisto, Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Sosiaalitieteiden laitos, Sosiaalityön erikoistumiskoulutukseen kuuluva lisensiaatintutkimus, Marginalisaatiokysymysten erikoisala.
Suositus 1.
Kiireessä ja työpaineessa lastensuojelun sosiaalityöntekijät tekevät helposti nopeita ja asiantuntijakeskeisiä ratkaisuja, kun perheen kanssa yhdessä tehdyt ratkaisut olisivat pitkällä tähtäimellä kantavampia ja näin myös aikaa säästäviä. Lastensuojelussa tulisi mahdollistaa paremmin pitkäjänteinen ja vaikuttava sosiaalityö perheiden kanssa.
Suositus 2.
Läheisneuvonpidon taustalla olevat arvot ovat sosiaalityön ydinarvoja. Läheisneuvonpito ajattelutapana tukee sosiaalityön asiantuntijuuden demokratisoitumista. Läheisneuvonpidossa on paljon elementtejä (avoimuus, ratkaisukeskeisyys, valmistautuminen, suunnitelmallisuus ja seuranta), joita voisi sellaisenaan hyödyntää kaikessa lastensuojelun ja perheiden kanssa työskentelyssä.
Suositus 3.
Lastensuojelussa olisi hyvä pohtia, voitaisiinko sosiaalityöntekijän rinnalla hyödyntää asiakasprosessista ulkopuolella olevaa toista ammattilaista. Läheisneuvonpidossa ulkopuolinen koollekutsuja oli juuri se keskeinen elementti, joka vaikutti työntekijä-asiakasasetelmaan muuttamalla sitä tasavertaisemmaksi.
Pekkarinen, Elina. (2016). Arjen ja elämänhallinnan ongelmat lapsuudenperheessä - lastensuojelun näkökulma. Teoksessa Sami Myllyniemi (toim.) Arjen jäljillä. Nuorisobarometri 2015. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto & Nuora, 163–179.
Suositus 1.
Nuorisobarometrin aineistossa yhdisteltiin lastensuojelun asiakkuutta seuraaviin muuttujiin: vanhempien päihdeongelmat, vanhempien mielenterveydenongelmat, vakavat taloudelliset vaikeudet ja vakavat ristiriidat lapsuudenperheessä ja tarkasteltiin sitä myös huostaanottoasiakirja-aineistoon ja lastensuojelusta aikuistuneiden nuorten haastatteluihin.
Suositus 2.
Kaikki Nuorisobarometrin aineistossa tarkastellut lapsuudenperheen ongelmia mitanneet indikaattorit kasautuivat aineistoissa samoihin perheisiin ja ongelmat olivat ylisukupolvisia.
Suositus 3.
Tutkimuksessa annettiin seuraavat käytännön suositukset:
Hyvinvointiyhteiskunnassa on puututtava hanakammin:
- perheiden alkoholinkäyttöön
- tuettava mielenterveysongelmaisten perheiden lapsia
- turvattava lapsiperheiden taloudellinen toimeentulo sekä varmistettava perheiden turvakoti- ja pariterapiapalvelut
- varattava lastensuojelun sosiaalityölle riittävät resurssit, jotta työntekijät pystyvät antamaan lapsille aikaa luottamussuhteiden luomiseksi
- selitettävä lapsille ja nuorille iän vaatimalla tavalla, mitä heidän elämässään tapahtuu
- vahvistettava sosiaalityöntekijöiden osaamista lapsikeskeisessä ja -lähtöisessä työskentelyssä.
Pekkarinen, Elina. (2016). Toivottu, kiistelty ja torjuttu: Lastensuojelun avohuolto huostaanottoasiakirjoissa. Teoksessa Rosi Enroos & Tarja Heino & Tarja Pösö (toim.) Huostaanotto - Lastensuojelun vaativin tehtävä. Tampere: Vastapaino.
Suositus 1.
Tutkimus osoitti, että lastensuojelun avohuollossa työskennellään erityisesti niiden perheiden kanssa, jossa tukitoimet otetaan kiitollisina vastaan.
Suositus 2.
Lastensuojelussa tulee panostaa osaamista eri työmenetelmiin, jotka soveltuvat eri-ikäisille ja erilaisten ongelmien parissa painiville perheille.
Suositus 3.
Lastensuojelun avohuollossa on työskenneltävä etenkin niiden lasten perheissä, jotka vastustavat tukitoimenpiteitä: nämä lapset voivat joutua odottamaan apua vuosia ilman minkäänlaista tukea, vaikka heidän tilanne on viranomaisten tiedossa.
Pösö, Tarja & Pekkarinen, Elina & Helavirta, Susanna & Laakso, Riitta. (2016). ‘Voluntary’ and ‘involuntary’ child welfare: Challenging the distinction. Journal of Social Work.
Suositus 1.
Lastensuojelun huostaanottoprosessi on päätöksentekotasolla erilainen silloin kun asianosaiset suostuvat huostaanottoon vapaaehtoisesti ja silloin, kun päätös on tahdonvastainen.
Suositus 2.
Huostaanottoa koskevien asiakirjojen ja lasten haastatteluiden perusteella vapaaehtoisuus ja tahdonvastaisuus eivät kuitenkaan ole selkeästi määriteltävissä, vaan asettuvat jatkumolle, jossa sosiaalityöntekijän harkintavalta on suuri.
Suositus 3.
Lastensuojelun käytännöissä tulee tiedostaa vapaaehtoisuuden suhteellisuus ja vastustuksen taustat. Työn etiikka nousee erityisesti tarkasteluun.
Moilanen, Johanna. (2015). Tutkimus lastensuojelun tukihenkilötoiminnan muutoksista. Relationaalinen näkökulma. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos: sosiaalityö. Väitöskirja.
Suositus 1.
Lasten näkökulmasta varsinkin tukisuhteen aloitusvaihe on aikuisjohtoinen: suhde käynnistyy aikuisen aloitteesta ja sitä johdetaan aikuislähtöisesti. Tukihenkilötoimintaa on kehitettävä niin, että tuodaan lasten kokemukset ja ”ääni” toiminnan keskiöön.
Suositus 2.
Tukihenkilösuhteen tarjoamisen ei tule olla itseisarvo, vaan on myös pohdittava, voiko tukihenkilötoiminnalla olla negatiivisia seurauksia lasten kannalta. Negatiiviset seuraukset voivat liittyä esimerkiksi tukisuhteen ennakoimattomaan tai ennenaikaiseen päättymiseen tai eri osapuolten toimintaan kohdistamiin ristiriitaisiin odotuksiin.
Katainen, Katariina. (2014). Avohuollon sijoitus ja nuorten hyvinvointi lastensuojelun prosessissa. Asiakirja-analyysi 13-17 –vuotiasta nuorista. Itä-Suomen yliopisto. Pro gradu -tutkielma.
Suositus 1.
Avohuollon tukitoimia tulee painottaa varhaiseen vaiheeseen. Se vaatii sosiaalityöntekijöiltä ja muilta ammattilaisilta vahvaa perustelu- ja motivointitaitoa, jotta perheet saadaan sitoutettua ottamaan vastaan riittäviä tukitoimia ennen syvempien ongelmien syntyä.
Suositus 2.
Avohuollon sijoituksen aikana vanhempien ja muun perheen kanssa työskentelyä tulee vahvistaa, eikä muutostavoite saa keskittyä liiaksi nuoren ongelmallisuuteen yksilönä.
Suositus 3.
Nuorisososiaalityötä erikoisosaamisalueena tulee kehittää, jotta pystytään paremmin ottamaan huomioon nuoruuden ikävaiheen ja kehitystehtävien erityispiirteet, sekä kehittämään nuorille itselleen sopivia ja vaikuttavia tukimuotoja.
Pekkarinen, Elina. (2014). Positiomalli rakenteellisen sosiaalityön tukena. Teoksessa Laitinen, Merja & Pohjola, Anneli & Seppänen, Marjaana (toim.) Rakenteellinen sosiaalityö. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 2014. Kuopio, Unipress, 214 –233.
Suositus 1.
Sosiaalityössä tarvitaan työkaluja ilmiöiden dynamiikan kuvaamiseksi, jotta niitä voidaan muuttaa.
Suositus 2.
Positiomalli on tapa jäsentää niitä rakenteita, yhteisöjä, toimijoita ja identiteetin tekijöitä, jotka vaikuttavat yksikön asemaan eli positioon.
Suositus 3.
Artikkelissa tarjotaan konkreettinen työkalu lastensuojelussa ja laajemminkin sosiaalityössä kohdattavien ilmiöiden analysoimiseksi.
Pekkarinen, Elina. (2010). Stadilaispojat, rikokset ja lastensuojelu – viisi tapaustutkimusta kuudelta vuosikymmeneltä. Helsinki: Nuorisotutkimusseura & Nuorisotutkimusverkosto.
Suositus 1.
Sosiaalityössä tulisi tiedostaa rakenteiden (lait, normit, kulttuuri, ympäristö, instituutiot jne.), yhteisöjen (koulu, naapurusto, perhe, vertaisryhmät jne.) ja toimijan (yksilön persoonallisuus, kokemukset, kompetenssit, identiteetti) väliset suhteet ja työskennellä näiden kaikkien parissa.
Suositus 2.
Lastensuojelussa tulee ymmärtää yhteisöreaktioiden merkitys ja pyrkiä pehmentämään niiden negatiivisia vaikutuksia.
Suositus 3.
Lastensuojelussa tulee kehittää nuorisospesifiä työotetta, joka pureutuu nuorten koulunkäynnin vaikeuksiin, päihteidenkäyttöön, rikollisuuteen, kuljeskeluun ja ristiriitoihin perheessä sekä lähiyhteisöissä.
Ylönen, Oona. (2009). Kaksinkertaisesti näkymättömät? Lastensuojeluun liittyvät merkitykset nuorten kokemuksissa.
Suositus 1.
Huolenpidon kokemusten syntyminen, välittävä kontrolli, tasavertainen keskustelu sekä työmenetelmien monipuolisuus näyttäytyvät toimivina työmenetelminä lastensuojelussa nuorten kanssa. Lisäksi huomiota kannattaa kiinnittää työskentelytiloihin ja koko perheen avunsaantiin.
Suositus 2.
Nuoren osallisuutta lastensuojelussa voi tukea antamalla riittävästi käyttökelpoista tietoa ja emotionaalista tukea. Osallisuus voi toteutua myös nuoren jättäytymisenä sivummalle, kokemus puhumisen pakosta kaventaa osallisuutta.
Suositus 3.
Nuoren suhde työntekijään on tärkeä. Sitä tukee työntekijän pysyvyys, puolueettomuus sekä mahdollisuus luottamuksen syntymiseen. Työntekijöiden vaihtuvuus ja työntekijöiden liian suuri määrä aiheuttavat riskin suhteen syntymiselle.
Anis, Merja. (2008). Sosiaalityö ja maahanmuuttajat. Lastensuojelun ammattilaisten ja asiakkaiden vuorovaikutus ja tulkinnat. Turun yliopisto. Helsinki: Väestöliitto. Väitöskirja.
Suositus 1.
Arkipäivän rasismi ja rasistinen kiusaaminen tulisi lastensuojelutyössä ottaa aktiivisen tarkastelun ja työskentelyn kohteeksi, koska niillä voi olla osuutta esimerkiksi lapsen kouluongelmissa tai mielenterveyden ongelmissa. Rasismikokemukset kietoutuvat usein monimutkaisella tavalla muihin ongelmiin. Koulujen henkilöstön, oppilaiden ja heidän vanhempiensa sekä lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tulisi keskustella rasismista avoimesti ja suhtautua lasten ja nuorten rasismikokemuksiin vakavasti, jotta rasismia voitaisiin ehkäistä ja siihen osattaisiin puuttua.
Suositus 2.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden on tärkeää tiedostaa ja reflektoida kriittisesti omia kulttuurisia ja yhteiskunnallisia lähtökohtiaan, olettamuksiaan ja ammatillisia tulkintojaan sekä aktiivisesti kysyä ja kuunnella asiakkaana olevien lasten ja vanhempien omia kokemuksia, näkemyksiä ja tulkintoja tilanteestaan, jotta asiakastyö olisi syrjimätöntä sekä mielekästä ja luotettavaa asiakkaiden näkökulmasta. Ennakkoluulojen perusteella tehtävät oletukset esimerkiksi asiakkaan kulttuurista voivat johtaa kielteiseen vuorovaikutukseen ja asiakastyön vaikeutumiseen.
Suositus 3.
Lasten osallisuutta lastensuojelun asiakastapaamisissa voidaan vahvistaa suoraan lapselle osoitetuilla kysymyksillä, asioiden konkretisoinnilla, lapsen tulkintojen vahvistamisella ja tarkentamisella ja lapselle sopivien välineiden (esim. kuvat, piirtämisvälineet) esillä pitämisellä. Välineiden merkitys korostuu monikielisissä ja –kulttuurisissa tilanteissa. Lapsen osallisuutta on myös lapsen mahdollisuus kieltäytyä keskusteluista.
Heikkinen, Alpo. (2006). ”Olenko mä sitä riskiryhmää”. Tutkimus lastensuojelun poikaryhmien hyvinvoinnin muutostekijöistä – realistinen etnografia. Helsingin yliopisto. Yhteiskuntapolitiikan laitos. Lisensiaattityö.
Suositus 1.
Toiminnallinen ja ajallisesti intensiivinen sekä oikein ajoitettu ryhmätoiminta varhaisnuoruudessa ennaltaehkäisee lasten ja nuorten ajautumista kouluvaikeuksiin, rikoksiin ja päihteisiin.
Suositus 2.
Lastensuojelunpalveluissa tulee olla resurssoituna moniammatillista, toiminnallista erityisosaamista.
Suositus 3.
Toiminnallisten menetelmien vaikuttavuudesta tarvitaan lisää tutkimus -ja arviointitietoa ja eri tieteenalojen tietoa tulee yhdistää hyvinvoinnin vaikutusten sekä arjen mekanismien ymmärtämiseksi.
Lastensuojelun sijaishuolto
Kesseli, Merja. (2020). Sosiaalityöntekijä julkisen vallan käyttäjänä sijaishuollossa olleiden kertomuksissa. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto.
Suositus 1.
Sijaishuollossa olevan lapsen ja nuoren täytyy tietää, kuka on hänen sosiaalityöntekijänsä ja miten hänet tavoittaa. Sosiaalityöntekijä on lapselle merkityksellinen henkilö.
Suositus 2.
Sosiaalityöntekijän on arvioitava jokaisen kohtaamisen ja päätöksen äärellä, onko auttanut lasta tai nuorta riittävästi ymmärtämään, mitä tapahtuu ja miksi. Pyrkimyksenä on pehmentää julkisen vallan käytön tuottamia negatiivisia kokemuksia.
Suositus 3.
Asiakassuunnitelmaneuvottelujen aikuisjohtoisia käytäntöjä tulisi tarkastella kriittisesti lapsen näkökulmasta. Neuvottelujen virallisuutta lieventämällä lapsen tai nuoren osallisuuden kokemuksia voidaan lisätä.
Valkeavirta, Johanna. (2020). Sijoitettujen lasten vanhempien vertaiskahvilan perustaminen pääkaupunkiseudulle Kasper – Kasvatus- ja Perheneuvonta ry:n VOIKUKKIA® toiminnan kanssa. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Ylempi amk.
Suositus 1.
Sijoitettujen lasten vanhempien tuki on vielä hyvin vähäistä ja kuntien lastensuojelun olisikin panostettava siihen pikaisesti.
Suositus 2.
Sijoituksen sosiaalityön tulee budjetoida vanhemman tuelle riittävästi rahaa, jotta vertaistukiryhmiä sekä vertaiskahviloita voitaisiin järjestää.
Suositus 3.
Vanhemmat kaipaavat lisäksi tukihenkilötoimintaa, joten tätä vanhempien tuen muotoa tulisi lisätä. Sitä ei kuitenkaan saa tehdä muun vanhempien tuen kustannuksella.
Isoniemi, Sami. (2019). Sijaishuoltopaikasta luvatta poistuminen ja sinne palaamatta jääminen poliisin lastensuojeluviranomaiselle antaman virka-avun näkökulmasta. Väitöskirja. Vaasan yliopisto.
Suositus 1.
Luvattomien poissaolojen ilmoittamis- ja kirjaamismenettelyyn liittyvästä virka-apupyynnöstä tulisi luopua. Tapaukset tulisi ilmoittaa ja kirjata henkilöiden katoamisena, jolloin kuka tahansa voisi ilmoittaa luvattomasta poissaolosta. Virka-apupyynnön voi nykyisellään tehdä vain toimivaltainen lastensuojeluviranomainen, joka aiheuttaa viiveitä poissaolon pysäyttämisessä.
Suositus 2.
Luvattomiin poissaoloihin liittyen tulisi ottaa käyttöön riskiarvio- ja tarkistuslomake, sillä lapseen kohdistuvaa vaaran tasoa ei yleisesti arvioida. Riskiarvio auttaisi poliisin ja muiden toimijoiden toimenpiteiden priorisointia. Tarkistuslomake tukisi erityisesti luvattomaan poissaoloon liittyviä kirjausteknisiä ja lainsäädännöllisiä osa-alueita sekä viranomais- ja sidosryhmäyhteistyön tarpeita.
Suositus 3.
Luvattomat poissaolot tulisi ottaa osaksi poliisin ja lastensuojeluviranomaisten ennalta estävää yhteistoimintaa. Luvaton sijaishuoltopaikasta poissaoleminen on siihen liittyvien riskien vuoksi lapselle turvaton asiaintila ja jo päättyneiden poissaolojen osalta viranomaisten tulisi varmistua lapsen kokonaisturvallisuudesta jälkipuinnin keinoin. Poliisin ja lastensuojeluviranomaisen tulisi panostaa lapsiin, jotka poistuvat toistuvasti, sekä sijaishuoltopaikkoihin joista poistutaan toistuvasti.
Kääriälä, A., Haapakorva, P., Pekkarinen, E., & Sund, R. (2019). From care to education and work? Education and employment trajectories in early adulthood by children in out-of-home care. Child abuse & neglect, 98, 104144.
Suositus 1.
Kodin ulkopuolelle sijoitettuna olleilla lapsilla on muita lapsia selvästi suurempi todennäköisyys jäädä pitkäksi aikaa koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle, minkä vuoksi on keskeistä vahvistaa lastensuojelun sijaishuollon ja jälkihuollon kykyä tukea nuorten aikuisten koulutusta ja työllistymistä.
Suositus 2.
Lastensuojelun jälkihuollon piirissä on myös runsaasti nuoria perheitä, joita on tärkeä tukea koulutus- ja työuran sekä lastenhoidon yhdistämisessä.
Suositus 3.
Tukea koulutukseen ja työllistymiseen tarvitsevat erityisesti nuoret, jotka on sijoitettu kodin ulkopuolelle ensi kertaa teini-iässä, sekä nuoret, jotka ovat olleet sijoitettuna täysi-ikäisyyteen asti, joilla on ollut runsaasti sijoituspaikan vaihdoksia ja joiden pääasiallinen sijoituspaikka on ollut lastensuojelulaitos.
Timonen-Kallio, Eeva. (2019). Professional Residential Child Care Practice - empirical investigations and theoretical conceptualization as social pedagogy informed expertise. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies, no 207.
Suositus 1.
Lastensuojelun vaativan sijaishuollon ammattilaisten kasvatuksellista ja terapeuttista osaamista pitää vahvistaa.
Suositus 2.
Lastensuojelun laitoshuollon potentiaalia pitää kehittää keskeisenä lastensuojelun interventiona.
Suositus 3.
Suomalaisen lastensuojelun laitoshuollon kompetensseja ja käytäntöjä tulee edistää kansanvälisillä tieto- ja osaamispohjilla.
Kääriälä, A., Berlin, M., Lausten, M., Hiilamo, H., & Ristikari, T. (2018). Early school leaving by children in out-of-home care: A comparative study of three Nordic countries. Children and Youth Services Review, 93, 186–195.
Suositus 1.
On keskeistä nostaa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten koulutustasoa, jotta heidän mahdollisuutensa työllisyyteen, hyvinvointiin ja osallisuuteen kohentuisivat.
Suositus 2.
Erityisesti on tärkeä arvioida, mitkä keinot ovat tarkoituksenmukaisia ja tehokkaita teini-ikäisenä kodin ulkopuolelle sijoitettujen nuorten koulutuksen lisäämiseksi. Jopa kaksi kolmesta teini-ikäisenä sijoitetusta jää nykyisin vaille toisen asteen tutkintoa.
Suositus 3.
Tärkeää on myös lastensuojelun sijaishuollon yhteistyö koulujen ja toisen asteen oppilaitosten kanssa. Nykyisten yhteistyökäytäntöjen toimivuus ja vaikuttavuus on syytä selvittää ja selvityksen perusteella tulee ryhtyä tarvittaviin toimiin sijoitettujen lasten ja nuorten koulunkäynnin tukemiseksi.
Kääriälä, A., & Hiilamo, H. (2017). Children in out-of-home care as young adults: A systematic review of outcomes in the Nordic countries. Children and Youth Services Review, 79, 107–114.
Suositus 1.
Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset kohtaavat aikuisuudessa muuta väestöä todennäköisemmin erilaisia vastoinkäymisiä kaikissa Pohjoismaissa, minkä vuoksi lastensuojelun jälkihuollon tarjoamaa tukea on syytä vahvistaa.
Suositus 2.
Myös sijaishuollon kykyä tukea sijoitettujen lasten kehitystä tulee parantaa, jotta näiden lasten mahdollisuudet hyvinvointiin ja terveyteen myöhemmin elämässä eivät poikkeaisi muusta väestöstä yhtä selvästi kuin nykyisin.
Suositus 3.
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten elämänkulkua aikuisuuteen asti on Suomessa tutkittu toistaiseksi varsin vähän, minkä vuoksi aihetta olisi tärkeä tutkia lisää.
Känkänen, Päivi. (2013). Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelussa – kohti tilaa ja kokemuksia. Tutkimuksia 109/2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Väitöskirja.
Suositus 1.
Ammattilaisten tulee etsiä yhdessä lasten ja nuorten kanssa vuorovaikutuksen tapoja, jotka tuntuvat kiinnostavilta ja kutsuvilta. Tähän tarjoaa taide ja kulttuuritoiminta yhden mahdollisuuden.
Suositus 2.
Lastensuojelun institutionaalisten piirteiden kuormittamissa rakenteissa tarvitaan kontrollista vapaata tilaa, joka on vapaa aikuislähtöisistä toiveista.
Suositus 3.
Lastensuojelussa tarvitaan monenlaisia tapoja kommunikoida lasten ja nuorten kanssa. Tässä tehtävässä on avuksi symbolinen etäisyys, taiteen metaforinen suoja, joka voi vapauttaa itseilmaisuun.
Manninen, Marko. (2013). Koulukotiin sijoitettujen nuorten psykiatrinen oirekuva ja ennuste. Helsingin Yliopisto, psykologian väitöskirjatutkimus. THL tutkimuksia 112/2013.
Suositus 1.
Psykiatristen oireiden säännönmukainen ja luotettava kartoitus. Vakavasti käytösoireilevilla nuorilla on paljon erilaisia psykiatrisia oireita, ja osa oireista jää henkilökunnalta piiloon. Ellei oireita tunnisteta, niihin ei myöskään saa hoitoa.
Suositus 2.
Yksilöllinen hoitomalli: osalla käytösoireilevista nuorista on hankaluuksia sekä sanallisessa suoriutumisessa että tunteiden käsittelyssä, jolloin perinteisen keskusteluun perustuvan psykoterapian teho on kyseenalainen. Nuoret ovat yksilöitä, myös hoitojärjestelmällä pitää olla tarjolla laaja työkalupakki. Esimerkiksi taidelähtöiset menetelmät ovat lupaava, mutta vähän käytössä oleva hoitomalli.
Suositus 3.
Jälkihuoltoon on panostettava pitkäjänteisesti. Onnistunut ja oikein kohdennettu jälkihuolto on ensiarvoisessa asemassa nuoren itsenäiseen elämään siirtymisen tukemisessa. Jälkihuollon tulee sisältää sekä käytännön apua että tarvittaessa tukea mm. kuntoutuspalveluiden käyttämisessä.
Lastensuojelun ja psykiatrian yhteisasiakkuus
Vuoristo, Niina. (2017). Lapsen asema lastensuojelun ja psykiatrian rajapinnalla. Lisensiaattityö.
Suositus 1.
Lapsen tilanteen ymmärryksen parantaminen. Lapsi keskiössä eri alojen kilpailun sijasta. Lapsen oikeus moniammatillisen tiimin arviointiin. Lapselle nimetään oma palveluohjaaja, joka valvoo lapsen edun toteutumista moniammatillisessa työskentelyssä ja tukee tiedonkulkua eri toimijoiden välillä.
Suositus 2.
Vastuun ja vallan jakaminen lapsen kanssa. Lapsen mahdollisuus valita työntekijät omien asioidensa hoitamiseen. Lapsen mahdollisuus keskustella usean eri asiantuntijan kanssa.
Suositus 3.
Ammattilaisten ja lapsen yhteinen näkemys. Lapsen mahdollisuus päättää, keitä kutsutaan verkostopalavereihin. Yhteinen näkemys tilanteista, joissa lapsen asia tulee välittää eteenpäin. Lapselle tuki moniammatillisissa tilanteissa.
Lampela, Eija. (2018). Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuudet – Auttamisvastuun jakaminen ja siirtäminen. Jyväskylän yliopisto. Pro gradu -tutkielma.
Suositus 1.
Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yksiköihin tarvitaan vakiintuneet lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteistyötä ohjaavat rakenteet, ettei yhteistyö jää satunnaiseksi ja työntekijäkohtaiseksi. Nuoren tullessa nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon piiriin yhteydenotto lastensuojeluun tulisi olla käytäntönä, mikäli olemassa oleva asiakkuus on tiedossa, ja sama toisin päin.
Suositus 2.
Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian työntekijät kohtaavat haasteita erityisesti vaikeasti käytöksellä oireilevien aggressiivisten nuorten auttamistyössä. Näillä nuorilla voi olla toistuvia hoitojaksoja nuorisopsykiatrian osastolla ja vaihtuvia sijaishuoltopaikkoja. Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhdyspinnalle sijoittuvia laitospalveluita tulee kehittää.
Suositus 3.
Nuorilla ja perheillä on vahva rooli auttajatahojen määrittelyssä. Keskustelu lastensuojelun asiakkaana olevien nuorten mielenterveyspalveluihin pääsemisestä kiinnittyy usein järjestelmätason ongelmiin, vaikka kysymyksessä ovat toisaalta myös yksilöiden ja perheiden omat valinnat. Huomiota on syytä kiinnittää syihin, jotka voivat johtaa nuoren ja vanhempien kielteiseen suhtautumiseen nuorisopsykiatrista hoitoa tai lastensuojelun tukitoimia kohtaan.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijät
Kunnari, Kukka. (2020). Köyhä mieli. Yhteiskuntaluokan vaikutus mielen havaitsemiseen. Tampereen yliopisto. Psykologian pro gradu -tutkielma.
Suositus 1.
Henkilöstöä tulisi ohjata tiedostamaan, tunnistamaan ja purkamaan automaattisia, asiakkaan yhteiskuntaluokkaan liittyviä ajattelun vinoumia itsessään ja työyhteisössään.
Suositus 2.
Konsultoitaessa yksittäisen perheen asiassa muita ammattilaisia tulisi mahdollisuuksien mukaan häivyttää perheen luokka-asemaan viittaavat tiedot silloin, kun ne eivät ole konsultaation kannalta oleellisia (vrt. anonyymi rekrytointi).
Suositus 3.
Varsinkin alimpiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvien asiakasperheiden kohdalla on suositeltavaa pyrkiä aktiivisesti asiakkaan näkökulman ottamiseen mukaan mielen havaitsemisen motivoimiseksi. Tähän tulisi myös esihenkilöiden ohjata.
Oinonen, Marjo. (2016). Työnsä vuoksi vainotut – Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemuksia vainotuksi tulemisesta ja siitä selviämisestä. Tampereen yliopisto, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. Sosiaalityön lisensiaattikoulutus.
Suositus 1.
Lastensuojelussa vaino tulee tunnustaa työssä ilmenevän väkivallan muodoksi ja sen tunnistamiseen tulee kehittää menetelmiä.
Suositus 2.
Vainon esiintyvyydestä ja yleisyydestä lastensuojelussa tulee tehdä kansallinen selvitys ja luoda siihen valtakunnallinen tilastointi- ja seurantajärjestelmä, jota voidaan käyttää auttamisjärjestelmän kehittämisen tukena.
Suositus 3.
Palvelujärjestelmässä tapahtuvaa moniammatillista riskinarviointia ammattilaisen auttamiseksi työhön liittyen tulee kehittää valtakunnallisesti siten, ettei avunsaaminen ole kiinni uhrin asuinpaikasta tai työssä koetun vainon työnantajasta.
Matela, Kari. (2009). Viihtyvät ja vaihtuvat. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työssä pysymiseen ja työstä lähtemiseen vaikuttavat tekijät. Lisensiaatintutkimus, Erikoissosiaalityöntekijän koulutus, Lapsi- ja nuorisososiaalityö. Lapin yliopisto.
Suositus 1.
Huomiota tulee kiinnittää välittömiin työstä saataviin palkkioihin ja tunnustukseen: palkka, rakentava palaute ja työn merkittävyyden esiintuonti hallinnollisella tasolla.
Suositus 2.
Työn määrän ja tehtäväkuvan rajaaminen hallittavaksi: asiakkuusmaksimit, tehtävien jako lastensuojelun sisällä.
Suositus 3.
Johtamisjärjestelmä: sekä ammatillisen että hallinnollisen johtamisen varmistaminen, työn määrän ja laadun hallinta organisaatiotasolla.
Lastensuojelun vaikuttavuus
Rousu. Sirkka. (2007). Lastensuojelun tuloksellisuuden arviointi organisaatiossa. Näkymätön tuloksellisuus näkyväksi. Tampereen Yliopisto. Väitöskirja.
Suositus 1.
Jotta voidaan arvioida, miten hyvin lastensuojelu onnistuu turvaamaan ja takaamaan lapsen tai nuoren terveyden ja kehityksen (LsL 11§), tulisi tätä aikaansaannosta eli tulosta myös mitata ja arvioida. Tätä tietoa kertyy arkisessa asiakastyössä niin lapsen, nuoren, vanhemman kuin työntekijänkin tuottamana. Lisätään tiedot osaksi asiakastietojärjestelmää, raportoidaan siitä säännöllisesti ja hyödynnetään tieto lastensuojelun jatkuvassa kehittämisessä.
Suositus 2.
Lastensuojelun kansallisen kehittämisen tulee perustua monipuoliseen ja jatkuvasti asiakastyöstä sekä tutkimukselliseen eri näkökulmista säännönmukaisesti tuotettuun tietoon. Tiedonkeruun tulee perustua yhdessä eri toimijatahojen kanssa määriteltyyn Kansalliseen lastensuojelun tietoarkkitehtuuri-suunnitelmaan ja siitä julkisen vallan tekemään toimeenpanopäätökseen.
Suositus 3.
Lastensuojelun onnistumiset voivat syntyä ihmisen elämismaailmassa vaikuttaneista asioista ja ihmisistä sekä lastensuojeluinstituutioiden kautta järjestyneistä tukitoimista. Meidän olisi viisasta tietää enemmän niistä mekanismeista, jotka ovat myötävaikuttaneet lastensuojelun asiakkuudessa olevan lapsen, nuoren ja perheen hyvinvointiin. Tehdään onnistumiset näkyviksi!
Paasio, Petteri. (2014). Näyttöön perustuva sosiaalityön käytäntö – järjestelmällinen katsaus vuosina 2010–2012 julkaistuista tutkimuksista. Jyväskylän yliopisto. Lisensiaattityö.
Suositus 1.
Suomessa lastensuojelun sosiaalityössä tulee toteuttaa sellainen vallitseva ja kattava käytäntö, että jokaisen lapsen saamaa palvelua ohjaa paras mahdollinen tutkimustieto juuri hänen yksilöllisessä tilanteessaan (Evidence-Based Practice).
Suositus 2.
Sosiaalityön opetuksen pitää uudistua merkittävästi niin, että jokainen sosiaalityöntekijä osaa löytää, tunnistaa ja arvioida maailmalla olevan kaiken parhaan mahdollisen, olennaisen tutkimustiedon. Nykypäivänä valmistuvan maisterin osaamiseen kuuluu kyky tarvittaessa tehdä järjestelmällinen tutkimuskatsaus (Systematic Review).
Suositus 3.
Pitää lopettaa puhuminen näyttöön perustuvista käytännöistä ikään kuin jonkin spesifin intervention ominaisuutena, koska se perustuu alkuperäisen käsitteen vakavaan väärinymmärrykseen. Tällaista ominaisuutta ei ole millään palvelulla tai interventiolla. On olemassa eritasoista tutkimusnäyttöä erilaisista asioista, mutta ammattilaisen on kyettävä selvittämään, millaista se on, ja mistä asioista tarkalleen, ja miksi se on relevanttia juuri tämän lapsen ja perheen osalta. Tähän liittyy sitten se, että on osattava hyödyntää erilaisia tietokantoja (kuten Campbell Collaboration) tai yksittäisiä meta-analyysejä. Näin siis jos relevantti kysymys on, jossain tietyssä lapsen tai perheen ongelmassa, jonkin tietyn intervention vaikuttavuus.
Asiakaskokemukset lastensuojelussa
Ersta, Marianne. (2020). Hylätystä supervahvaksi – lastensuojelun sijaishuollossa kaltoinkohdelluiksi tulleiden kuvauksia selviytymisestä. Opinnäytetyö. Sosiaali- ja terveysala. Sosionomi (AMK). Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulu.
Suositus 1.
Lastensuojelun työntekijöiden, perhehoitajien ja muiden sijoitettujen lasten ja nuorten elämässä mukana olevien aikuisten on pyrittävä empaattiseen ja arvostavaan kohtaamiseen sekä luomaan luottamuksellista suhdetta lapsiin ja nuoriin, jotta he voivat tuoda esille ajatuksiaan, kokemuksiaan ja huoliaan.
Suositus 2.
Yhteiskunnan on vahvistettava lapsikeskeistä ja osallisuuteen perustuvaa valvontaa, jossa sijoitettuja lapsia ja nuoria tavataan myös kahden kesken säännöllisesti, heitä kuullaan tapaamisissa ja heidän mielipiteensä otetaan osaksi valvontaa.
Suositus 3.
Lastensuojelun sijaishuollossa kaltoinkohdelluiksi tulleille on järjestettävä valtion tukemaa terapiaa ja vertaistukiryhmiä, koska he tarvitsevat tukea lapsuuden aikaisten traumaattisten tapahtumien läpikäymiseen.
Kallio, Katriina. (2020). Lastensuojelun stigma: Lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden kokemuksia stigmasta. Maisterintutkielma. Helsingin yliopisto.
Suositus 1.
Lastensuojelun asiakkaiden, varsinkin sijoitettujen nuorten kanssa, olisi hyvä keskustella lastensuojelun stigmaan liittyvistä kokemuksista ja antaa heille tukea asian käsittelyyn.
Suositus 2.
Oman sosiaalityöntekijän kohtaaminen on nuorelle merkityksellinen tapahtuma. Kiireestä ja resurssipulasta huolimatta jokaisessa kohtaamisessa tulee pyrkiä nuoren aitoon kohtaamiseen.
Suositus 3.
Koulumaailmassa lastensuojelun asiakkaina olevat nuoret eivät kaipaa erityiskohtelua, vaan tasavertaista kannustusta ja uskon vahvistamista omiin kykyihin, kuten muutkin ikäluokan nuoret.
Koskinen, Henri. (2020). Nuorten toimijuus ja kokemukset palveluista. Turun kaupunki. Kaupunkitutkimusohjelma. Tutkimusraportteja 1/2020. Muu tutkimus.
Suositus 1.
Nuoret toivovat tulevansa kohdatuiksi yksilöinä, ja tässä palvelutyöntekijällä on suuri rooli. Siksi on tärkeää varmistaa, että palvelutyössä on riittävästi henkilöresursseja ja että palvelutyöntekijöillä on mahdollisuus tehdä työnsä hyvin.
Suositus 2.
Nuorilla on usein puutteelliset tiedot palvelujärjestelmästä, ja palveluntarpeet voivat olla päällekkäisiä ja vaikeasti eroteltavissa. Palveluiden viestinnän on siksi oltava mahdollisimman selkeää ja helposti saatavilla. Viestinnän on mentävä nuorten lähelle, esim. oppilaitoksiin ja nuorten suosimiin tiloihin.
Suositus 3.
Sujuvan palvelukokemuksen varmistamiseksi on huolehdittava siitä, että eri palvelutoimijoiden välinen tiedonkulku on toimivaa.
Kuparinen, Marja. (2020). Kohtaamisia ja kohtaamatta jäämisiä lastensuojelun asiakkaana. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö YAMK.
Suositus 1.
Lasten ja nuorten osallisuutta lastensuojelun asiakkuuden kaikissa vaiheissa tulisi lisätä. Tärkeää olisi huolehtia riittävän ja ymmärrettävän informaation antamisesta lapselle ja nuorelle sekä riittävästä kahdenkeskisestä ajasta sosiaalityöntekijän ja myös muiden työntekijöiden kanssa esimerkiksi sijaishuoltopaikoissa.
Suositus 2.
Lastensuojelussa työskentelevien tulisi kiinnittää huomiota omaan tapaansa kohdata lastensuojelun asiakkaana oleva lapsi tai nuori, miten olla aidosti läsnä, kuulla ja kuunnella. Kyse ei ole vain riittävistä resursseista vaan myös asenteista ja toimintatavoista.
Suositus 3.
Huostaanoton aikana perheen jälleen yhdistämisen toteutumiseksi tulisi vanhemmille tarjota enemmän apua ja tukea. Vaikka lapsen kotiinpaluu ei olisi mahdollinen, tulisi perhe pitää aktiivisena osana lapsen elämää, jos se vain on mahdollista.
Savioja, Minna. (2019). ”Se on kaikkein viisain ääni, mikä täällä kuuluu.” Salapoliisitoiminnan ohjaajien käsityksiä lapsen asiantuntijuudesta. Tampereen yliopisto. Pro gradu -tutkielma.
Suositus 1.
Lapsen äänen kuuleminen edellyttää aktiivista työskentelyä yhdessä lapsen kanssa. Lapsella on tarve läheiseen aikuiseen, jolla on valmiuksia avoimesti ja aktiivisesti kuulla lasten tärkeitä asioita, kokemuksia ja tunteita.
Suositus 2.
Lapsen mukaan ottaminen asiantuntijana kehittämään ja rakentamaan työtapoja edellyttää työntekijältä rakentavaa vuoropuhelua lapsen kanssa. Tärkeää on kehittää erilaisia työmenetelmiä, joissa lapsi kohdataan ja ymmärretään paremmin.
Suositus 3.
Lapsen asiantuntijuuden esiintuomiseen tarvitaan organisaation tukea ja resursseja. Lasten asiantuntijatieto palveluiden suunnittelussa, toteutuksessa ja päätöksenteossa vaatii jatkuvaa keskustelua.
Tulensalo, Hanna. (2016). Lapsi tiedollisena toimijana lastensuojelun sosiaalityössä. Teoksessa Satka Mirja, Julkunen Ilse, Kääriäinen Aino, Poikela Ritva, Yliruka Laura ja Muurinen Heidi (toim.) (2016) Käytäntötutkimuksen taito. Heikki Waris -instituutti ja Mathilda Wrede -institutet. Lisensiaattityö.
Suositus 1.
Sosiaalityössä tulee vahvistaa pienempien lapsen kuulijan positiota eli antaa lapselle tietoa lapsiystävällisillä tavoilla ja välineillä (esimerkiksi kuvallisuus).
Suositus 2.
Lapsen asiakkuuden tulee lapsen ja sosiaalityöntekijän yhteinen prosessi, jotta lapsi voi työskentelyn tuoda esiin omaa elämäänsä ja mielipiteitään laajasti, ei vain aikuisten määrittelemistä asioista. Tällöin mahdollistuu mielipiteen ilmaiseminen laajasti omista näkemyksistä, kokemuksista, tunteista ja ajatuksista.
Suositus 3.
Jotta työskentely olisi lapselle luontevaa, tulee institutionaalisenkin työn keskiössä olla lapsen ja perheen auttaminen lapsen elämäntarinan rakentamisessa. Tällöin kertomisen ja tiedon rakentamisen fokuksessa on lapsi ja lapsen kokema arki. Tämä edellyttää lapsierityistä työotetta ja riittävää aikaa lapsen kanssa työskentelyyn.
Kestilä, Sointu. (2016). Nuoreksi aikuiseksi epävakaassa kasvuympäristössä. Nuorten kokemuksia arjessa selviytymisestä ja kasvuolosuhteista lastensuojelulapsena. Oulun yliopisto. Väitöskirja.
Suositus 1.
Lastensuojelulain määrittämän lastensuojelun sosiaalityön, lapsen aseman ja kasvua tukevan avun tarpeen sekä lastensuojelulapsen kokemuksen yhteyttä toisiinsa ei ole riittävästi tutkimuksin selvitetty.
Suositus 2.
Tutkimustietoa tarvitaan erityisesti koulutuksen kehittämiseen niin, että sosiaalityöntekijät voisivat vahvistaa lasten ja vanhempien kanssa työskentelyä. Kriisiperheissä tarvitaan koulutusta kotikasvatuksen tukemiseen.
Suositus 3.
Lastensuojelussa kasvatukseen ja selviytymiseen vaikuttavia tekijöitä moniammatillisen työryhmän työskentelyssä tulisi tutkimuksen keinoin kehittää ja selkeyttää.
Lastensuojelun tutkimus- ja kehittämistoiminta
Muurinen, Heidi. (2019). Pragmatismi ja kokeileva lähestymistapa sosiaalityön tiedonmuodostuksessa. Väitöskirja. Helsingin yliopisto.
Suositukset:
Suositus 1.
Kokemusten käyttäminen kehittämistyön välineenä edellyttää strategisesti hyvää päättelyä.
Suositus 2.
Kokeiluihin liittyvä reflektio ja tarkka päättely ovat edellytys käytäntötutkimuksen tekemiselle.
Suositus 3.
Kokeilut mahdollistavat käytäntöjen kehittämisen, tutkimisen ja asiakkaiden osallisuuden sosiaalityön arjessa.
Tanskanen, Ilona. (2019). Ajan henki lain kirjaimessa. Suomalaisten lastensuojelulakien ja -asetusten ideologiat. Jyväskylän yliopisto. Väitöskirja.
Suositus 1.
Eri alojen ammattilaisten on syytä tarkastella kriittisesti sitä, miten kulloinkin pinnalla olevat kielenkäytön tavat, diskurssit, sopivat ammattialan perustehtäviin, tavoitteisiin ja arvioihin.
Suositus 2.
Erilaisilla diskursseilla, joita kielenkäytössä osaltaan muodostetaan ja heijastetaan, on kytköksiä ja vaikutuksia aina sosiaalisiin suhteisiin ja toimintaan asti. Ilmaisutavat, diskurssit, eivät ole ”vain puhetapoja”, vaan ne vaikuttavat myös siihen, miten maailmaa katsellaan ja miten siinä toimitaan.
Suositus 3.
Ammatilliseen kielenkäyttöön vaikuttaa moni asia, esimerkiksi lainsäädäntö, alan ohjeet ja käytänteet sekä tilanteiset tekijät. Ammatillisessa viestinnässä tarvitaan kielitietoisuutta, siis viestinnässä vaikuttavien asioiden tunnistamista sekä kykyä kommunikoida erilaisissa tilanteissa eri tavoin.
Uusitalo, Ilkka. (2019). Työssä oppiminen lastensuojelun sosiaalityössä - reunaehtoja ja mahdollisuuksia ammatillisen asiantuntijuuden kehittymiselle. Turun yliopisto. Väitöskirja.
Suositus 1.
Ammatillisen asiantuntijuuden jatkuva kehittäminen lastensuojelun sosiaalityössä edellyttää asiantuntijuustarpeiden tunnistamista ja suunniteltuja työssä oppimistilanteita, joissa on sosiaalityön johdon strateginen tuki ja suunnitelmalliselle ja tavoitteelliselle työssä oppimiselle varattu aikaresurssi.
Suositus 2.
Haastavat asiakastilanteet ovat rikkaita työssä oppimistilanteita, koska ne haastavat ammattilaisen asiantuntijuutta ja toimijuutta. Niissä viriää tarve hankkia tietoa ja ratkaista ongelmia. Haastavia ja ongelmallisia asiakastilanteita kannattaa työyhteisössä analysoida, reflektoida ja mallintaa toimivia toimintatapoja.
Suositus 3.
Eri ammatillisten professioiden tiiviimpi vuorovaikutus ja yhteistyö rikastaa kaikkien ammattilaisten tietopohjaa. Lastensuojelun sosiaalityössä tarvitaan monialaisia tiimirakenteita ja monialaisia lastensuojelun täydennyskoulutuksia, joissa simuloidaan käytännön tilanteita ja etsitään niihin ratkaisuja ja toimintamalleja yhdessä.
Yliruka, Laura. (2015). Sosiaalityön itsearviointi reflektiivisenä rakenteena. Kuvastin-menetelmän toimivuus, käyttöönotto ja kehittäminen. Heikki Waris -instituutin tutkimuksia. Väitöskirja.
Suositus 1.
Reflektiivisen rakenteiden tietoinen ylläpito on tärkeää laadukkaan lastensuojelun näkökulmasta. Reflektiiviset rakenteet mahdollistavat kollektiivisen ja tietoisen osaamisen vahvistumisen sekä vuoropuhelun työntekijöiden ja johdon välillä.
Suositus 2.
Kuvastin-menetelmä on hyödyllinen reflektiivinen rakenne kollektiivisen oppimisen tukena. Sen käyttöönotto edellyttää kriittisten elementtien huomioimista.
Suositus 3.
Työyhteisöissä tulisi olla luovuutta ottaa käyttöön ja edelleen kehitellä reflektiivisiä rakenteita vastaamaan muuttuvia haasteita.
Pekkarinen, Elina. (2015). Näkymättömiksi suojellut lapset. Teoksessa Häkkinen, Antti & Salasuo, Mikko (toim.) Salattu, hävetty, vaiettu - Miten tutkia piilossa olevia ilmiöitä. Tampere, Vastapaino, 264–300. Muu tutkimus.
Suositus 1.
Artikkelissa käsitellään yksityiskohtaisesti niitä tekijöitä, jotka muodostavat esteitä lastensuojelun tutkimukselle.
Suositus 2.
Lastensuojelun tiedontuotantoa estävät salassapitovelvoitteet, portinvartijat, yksilöiden ja tutkijoiden häpeä sekä vaitiolovelvoitteet, jotka kaikki vaikeuttavat tutkimusta.
Suositus 3.
Lastensuojelun tutkimuksessa tunteiden käsittely ja niiden analysointi on ensiarvoisen tärkeää – saman havainnon voinee laajentaa käytäntöihin.
Puuronen, Anne. 2014. Hoitoon heikosti kiinnittyneet nuoret ja matalan kynnyksen palvelumallit. Turun nuorisoaseman Kosketuspinta- kehittämisprojektin prosessiarviointi. A-klinikkasäätiö.
Suositus 1.
Projektissa kehitetyn jalkautuvan työotteen yhdistäminen nuoren polikliinisiin hoito- ja tukipalveluihin edellyttää organisaatiolta riittävää työntekijäresursointia ja johdollista koordinointia.
Suositus 2.
Projektissa kehitetyn jalkautuvan yksilötyön juurruttamista organisaation perustoimintaan tulee edistää niin, että sitä kehitetään rinnakkaisesti avoimen ryhmätoiminnan sekä perhe- ja verkostotyön kanssa.
Suositus 3.
Projektissa ideoidun läheisverkostotyönmallin jatkokehittäminen on tärkeää. Projektin läheisverkostotyönmallin ja lastensuojelussa käytössä olevan läheisneuvonpitotyökäytännön yhtymäpinnoista tarvitaan lisätutkimusta.
Pekkarinen, Elina. (2011). Lastensuojelun tieto ja tutkimus – Asiantuntijoiden näkökulma. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura & Lapsuudentutkimuksen seura & Lastensuojelun Keskusliitto & Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Muu tutkimus.
Suositus 1.
Tiedonintressit voi Habermassin mukaan jakaa kolmeen – tekniseen, praktiseen ja emansipatoriseen – tiedonintressiin. Lastensuojelussa puutetta on kaikista tiedonlajeista, mutta koska perustieto on niin ohutta, tiedontarve painottuu teknisesti: tarvitaan tietoa asiakkaiden määristä, taustoista ja toimenpiteistä, jotta voidaan toimia praktisella (käytännöissä ja menetelmissä) ja emansipatorisella (ihmistä vahvistaen) tasolla oikein.
Suositus 2.
Lastensuojelusta on 1980-luvulta asti vallinnut vakava puute kaikista tiedonlajeista ja tietopohjaa tulisi kaikilta osin vahvistaa.
Suositus 3.
Lastensuojelun tiedontuotantoa tulee koordinoida valtakunnallisesti ja siihen tulee osoittaa riittäviä resursseja.
Linnossuo, Outi. (2007). Projektiorganisoitu kehittämistyö riskilasten- ja nuorten palveluissa Turussa vuosina 1993-2003. Turun yliopisto. Väitöskirja.
Suositus 1.
Projektiorganisaatioissa kehitettyä lasten ja nuorten elämismaailmaan jalkautuvaa työtä pitää edistää.
Suositus 2.
Projektiorganisaatioiden sijoittuminen semiorganisoidulle alueelle aiheuttaa haasteita, joista pitää käydä jatkuvaa keskustelua.
Suositus 3.
Projektiorganisaatioissa kehitettyjen työmuotojen muuntuminen pysyväksi toiminnaksi edellyttää erityistä johtamisosaamista.
Koulukokemukset lastensuojelussa
Eloranta, Anna-Kaija. (2019). A follow-up study of childhood learning disabilities. Pathways to adult-age education, employment and psychosocial wellbeing. Seurantatutkimus lapsuudessa todetuista oppimisvaikeuksista. Polut koulutukseen, työllistymiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. JYU Dissertations 155. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Väitöskirja.
Suositus 1.
Lapsille, joilla on todettu oppimisvaikeuksia, pitää tarjota psykososiaalista ja itsetuntoa vahvistavaa tukea erityisopetuksen rinnalla. Koska oppimisvaikeudet muodostavat riskin mielenterveyden ongelmille, varhainen tuki on tärkeää myöhemmän syrjäytymiskehityksen ennalta ehkäisemiseksi.
Suositus 2.
Oppimisvaikeuksien kuntouttamiselle ja erityisopetukselle pitää varata resursseja, koska juuri oppimisvaikeuden aiheuttaman haitan jatkuminen on yhteydessä myöhempiin psyykkisen hyvinvoinnin ongelmiin. Jos oppimisvaikeus kuten lukivaikeus lievenee, myös psyykkinen hyvinvointi on myöhemmin parempi.
Suositus 3.
Erityisopetuksellista ja psykososiaalista tukea tulee jatkaa toisen asteen opintojen yli ja aikuisiän kynnykselle asti. Oppilas- ja opiskelijahuollon, sosiaalityön ja kolmannen sektorin toimijoiden tiivis yhteistyö on tärkeää. Oppivelvollisuuden pidentyminen toiselle asteelle voi tuoda uudenlaisia mahdollisuuksia erityisopetuksen ja oppilashuollon kehittämiselle.
Eskelinen, Niko; Hautala, Helena; Lintunen, Lotta & Kallio, Johanna. (2020). Ylisukupolviselle huono-osaisuudelle altistavat ja siltä suojaavat ei-materiaaliset tekijät. Turun kaupunki. Kaupunkitutkimusohjelma. Tutkimuskatsauksia 3/2020. Muu tutkimus.
Suositus 1.
Varhain kotoa pois muuttaneiden ja varhain perheellistyneiden koulutuksessa pysymistä ja koulutukseen takaisin palaamista (perus- ja toinen aste) tulisi tukea nykyistä vahvemmin.
Suositus 2.
Haavoittuvissa olosuhteissa varttuneiden poikien tukeminen koulutukseen liittyvissä kysymyksissä on tärkeää, koska vanhempien sosioekonominen huono-osaisuus ennustaa vahvemmin poikien kuin tyttöjen koulupudokkuutta.
Suositus 3.
Tukea ja interventioita ei tulisi kohdistaa ainoastaan varhaislapsuuteen, vaan merkitystä on myös nuoruudella. Koskaan ei ole liian aikaista tai myöhäistä turvata lapsen ja nuoren koulutuspolku.
Ruutu, Piia. (2019). Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa hoidettujen lasten ja nuorten koulunkäynnin tukeminen perusopetuksessa ja sairaalaopetuksen koetut vaikutukset koulunkäyntiin. Helsingin yliopisto. Väitöskirja.
Suositus 1.
Sisäänpäin oireilevia lapsia ja nuoria tulee tunnistaa ja tukea hyvin varhain ennen tilanteen pitkittymistä, ja puolestaan ulospäin oireilevien lasten ja nuorten interventioissa tulee välttää impulsiivisuutta ja rankaisevia käytänteitä. Lievemmin oireilevien lasten pitkäkestoinen kannattelu ja tuki koulussa vähentävät psykiatrisen erikoissairaanhoidon ja lastensuojelun kuormitusta. Tuen ja kuntoutuksen tuominen lapsen arjen kasvuyhteisöihin vaatii uudenlaista asennetta, yhteistoimintaa ja toimintatapoja.
Suositus 2.
Lapsia ja nuoria tulee tukea arjessa siellä, missä haasteet ilmenevät ja ovat mahdollisesti syntyneet. Esimerkiksi ryhmätaitoja on perusteltua harjoitella siinä vertaisryhmässä, jossa lapsi niitä tarvitsee. Tukemalla lasten ja nuorten vertaissuhteita ja ryhmän myönteistä vuorovaikutusta sekä puuttumalla kielteisiin ryhmäilmiöihin ehkäistään ulkopuolisuutta, kärjistyneitä konflikteja, kiusaamista ja kouluväkivaltaa.
Suositus 3.
Lasten, nuorten ja vanhempien verkostoyhteistyöhön liittyvissä toiveissa korostuvat kiireettömyys, arvostava kohtaaminen, perheen yksilöllisten tarpeiden huomioiminen, jäsentämisen merkitys yhteisen ymmärryksen taustalla, dialogisuuden lisääminen, mahdollisuus osallistua päätöksentekoon, riittävän pienet verkostot sekä työntekijöiden vähän enemmän– asenne. Tulevaisuudessa on tärkeää kehittää lapsiperheiden palveluita yhdessä perheiden kanssa esimerkiksi lisäämällä palveluihin vertaistukeen perustuvaa toimintaa.
Äärelä, Tanja. (2016). Caring Teachers’ Ten Dos - For the teacher, they might be just small things, but for the student, they mean the world. Lapin yliopisto. Tanja Äärelä, Kaarina Määttä, & Satu Uusiautti. University of Lapland, Rovaniemi, Finland. Väitöskirja.
Suositus 1.
Positiivisten koulukokemusten merkitys korostuu ennen muuta haasteellisissa kasvuolosuhteissa elävillä lapsilla. Opetushenkilöstön ja oppilashuollon henkilökunnan tulee näyttäytyä turvallisina aikuisina, jotka tukevat ja hyväksyvällä otteellaan osaltaan myös vahvistavat huoltajia heidän kasvatustehtävässään.
Suositus 2.
Suhteet kodin ulkopuolisiin aikuisiin (opetus-, oppilashuolto sekä hoito- ja hoivatyöntekijät) ovat äärimmäisen merkityksellisiä. Suhteen ylläpidossa korostuu yksilötasolle ulottuva henkilökohtainen sosiaalisten taitojen kehittymisen tuki, joka tulee perustaa hyväksyntään, kannustamiseen ja vahvistamiseen. Hänen, joka ilmikäyttäytymisellään tukea vähiten vaikuttaisi ansaitsevan, tulee sitä lämpimimmin ja intensiivisimmin saada.
Suositus 3.
Lapsen ja nuoren on taustoistaan ja/tai taidoistaan riippumatta saatava tuntea olevansa luokka-, koulu- ja muiden yhteisöjensä täysivaltainen jäsen, jota lämpimästi ja kärsivällisesti ohjataan kohti toivottua käyttäytymistä; ”sinä olet mainio ja tärkeä, tämä tekosi ei ole hyväksyttävä”. Alkoholisti-, vanki- tai hankalasti käyttäytyvä vanhempi on yhtä arvokas kuin soveliaasti käyttäytyvä. Ammattilaisten tulee professionaalisesti heidätkin aina kohdata; äiti on aina äiti, vaikka mikä olisi, samoin isä.
Kriisityö
Rapeli, Merja. (2017). The Role of Social Work in Disaster Management in Finland. Jyväskylän yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos: sosiaalityö. Väitöskirja.
Suositus 1.
Sosiaalityön osuutta kriisitilanteissa pitää vahvistaa. Tutkimus tuo esiin yksilöiden ja perheiden sosiaalisen pääoman vahvistamisen merkityksen ja tarpeen kriisitilanteissa.
Suositus 2.
Yhteiskunnan häiriötilanteet edellyttävät hyvää yhteistyötä eri alojen osaajilta ja nostavat esiin tarpeen linkittää eri turvallisuusviranomaisten asiantuntijuutta yhteen.
Suositus 3.
Pienten alueiden ja yksityisten palveluiden tuottajien varautumista kriisitilanteisiin pitää vahvistaa.
Perhetyö ja perheohjaus
Lehto-Lundén, Tiina. (2020). Lapsi tukiperheessä. Eksistentiaalis-fenomenologinen tutkimus lasten kokemuksista. Helsingin yliopisto. Väitöskirja.
Suositus 1.
Lasten yksilöllisyyden huomioiminen ja lasten tarpeiden moninaisuus tulee olla keskiössä tukiperhetoimintaa toteutettaessa ja kehitettäessä.
Suositus 2.
Tukiperhetoiminnan aikuisvetoisuutta tulee purkaa.
Suositus 3.
Moninaisten osallistavien menetelmien käyttö asiakastapaamisissa lasten kanssa on kannattavaa, koska niiden avulla voidaan tasoittaa valta-asetelmaa aikuisen ja lapsen välillä. Lapset osaavat ja ovat kykeneviä kertomaan omasta elämästään, jos siihen annetaan aidosti tila ja mahdollisuus.
Svenlin, Anu-Riina. (2020). Kannatteleva ja jännitteinen tukiperhetoiminta : lastensuojelun tukiperhetoiminnan käyttöteoria ja tukisuhteet. Jyväskylän yliopisto. Väitöskirja.
Suositus 1.
Tukiperhe on kannatteleva tukitoimi. Tästä syystä on hyvä arvioida, tarvitseeko perhe samanaikaisesti myös muuta tukea. Tukiperhe on tukitoimena yhdistettävissä muihin tukitoimiin.
Suositus 2.
Tukitoimen vaikuttavuus on parempi, jos tukiperhe voi tarjota tukea sekä lapselle että vanhemmalle. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tukiperhe pitää yhteyttä vanhempaan tapaamisten välillä, antaa vanhemmalle palautetta viikonlopuista ja toimii vanhemman peilinä lasta koskevissa asioissa.
Suositus 3.
Sosiaalityöntekijän tulisi seurata tukisuhdetta tiiviisti, jotta hän voi arvioida sitä, millaisia vaikutuksia tuella on lapsen ja vanhemman tilanteeseen.
Särkikangas, Ulla. (2020). Sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö erityisperheiden arjessa - toiminnan ja ajankäytön näkökulma. Helsingin yliopisto. Väitöskirja.
Suositus 1.
Lastensuojeluun turvautuminen voi olla viimeinen tai äärimmäinen keino erityislasten vanhemmille palveluita ja tukea saadakseen. Lastensuojelun ammattilaisten tulisi tunnistaa aidosti lastensuojelua tarvitsevat perheet ja perheet, jotka joutuvat tekemään lastensuojeluilmoituksen saadakseen esimerkiksi heille mahdollisesti kuuluvia/oikeutettuja sosiaalipalveluita. On löydettävä uusia keinoja, jotta auttavat lastensuojelun ammattilaisia erityislapsen tilanteen arvioinnissa sekä erityislapsen tilanteesta johtuvan perheen arjen haasteiden tunnistamisesta sekä palvelutarpeen arvioinnissa.
Suositus 2.
Erityisperheille tarjottavat palvelut toimivat omissa siiloissaan ja omilla toimintamalleillaan. Tämä aiheuttaa paljon palveluita tarvitseville perheille paljon työtä ja syö aikaa perheen arjen toiminnoista. Lastensuojelun ja muiden sosiaalipalveluiden yhteistyötä tulisi kehittää niin, että palveluita voidaan tarjota yhden “luukun” kautta. Sekä niin, että perheillä on vain yksi yhteyshenkilö eri palveluiden käyttöön.
Suositus 3.
Erityisperheiden on vaikea saada ja etsiä lapsen oireisiin, palveluihin ja perheen tilanteeseen oikeaa ja ajankohtaista tietoa. Lastensuojelun tulisi yhdessä muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa suunnitella erityisperheiden tarpeiden pohjalta uusi, digitaalisia jakelukanavia hyödyntävä tiedonjaon tapa ja toimintamalli.
Pärnä, Katariina. (2012). Kehittävä moniammatillinen yhteistyö. Lapsiperheiden varhaisen tukemisen mahdollisuudet. Turun yliopisto. Väitöskirja.
Suositus 1.
Moniammatillista yhteistyötä kannattaa hyödyntää vaativien palvelujen lisäksi lastensuojelun varhaisen tuen palveluissa, jolloin sen tuloksellisuus ja vaikuttavuus ovat hyödyiltään optimaalisimmillaan. Moniammatillisen yhteistyön toteuttamisen tulee perustua asiakaslähtöisen yhteistyötarpeen tunnistamiseen sekä lapsen ja perheen arkeen tutustumiseen välittävässä ja hyväksyvässä ilmapiirissä.
Suositus 2.
Moniammatillinen yhteistyö on konkreettista yhteistoimintaa ja ammattilaisten erilaisten osaamisten yhdistämistä lapsen ja perheen tarpeiden hyväksi. Moniammatillisesta yhteistyöstä kannattaa rakentaa prosessimainen työskentely, jota ohjaavat asiakkaan kanssa yhdessä laaditut konkreettiset tavoitteet ja tietoinen tavoitteiden suuntaisen työskentelyn yhteinen arviointi.
Suositus 3.
Moniammatillista yhteistyötä pitää johtaa hyvin käytännöllisesti ja melko strukturoidusti. Johtamisen työkaluja ovat ammattilaisten osaamisen vahvistaminen kehittävällä työotteella ja erilaisten osaamista vahvistavien työmenetelmien hyödyntäminen. Nämä mahdollistavat moniammatillisesta osaamisesta syntyvän lisäarvon lapselle ja perheelle.
Jälkihuolto
Yliruka, Laura; Kantoluoto, Anne; Heino, Tarja; Laine, Terhi & Hipp, Tiia. (toim.) (2020.) Itsenäistymistä ja hyvinvointia tukeva jälkihuolto ja nuorten aikuisten sosiaalityön mallinnus. Osana lastensuojelun VIP-nuoren palvelupolkua. THL työpaperi 32/20.
Tutkimusperustainen sosiaalityön mallinnus sisältää lukuisia käytäntösuosituksia s. 69–73.
Tutkimussuositukset:
1. Vaikuttavuustutkimusta tulisi suunnata erityisesti VIP-nuorten palveluketjujen tutkimukseen ja niissä yksilökohtaisen vaikuttavuuden tutkimukseen.
2. Olisi tärkeää tehdä seurantatutkimusta joidenkin nuorten elämästä pitkäkestoisesti; esimerkiksi laitoshoidosta jälkihuollon päättymiseen (esim. 15–25-vuotiaat).
3. Tutkimuksessa testattaisiin palvelupolun tunnistettuja ydinelementtejä pilottilaitosten kanssa. Mukana voisi olla sekä julkisia että yksityisiä lastenkoteja.
Paaso, Kati. (2018). Merkityksellisiä polkuja – tarinoita lastensuojelun jälkihuollon merkityksellisyydestä. Turun yliopisto. Lisensiaatintutkimus.
Suositus 1.
Jälkihuollon tuen rakentaminen tulee aloittaa jo hyvissä ajoin sijaishuollon aikana yhdessä nuoren kanssa: Jälkihuoltoon siirtymisen valmistelu tulee aloittaa mielellään jo vuotta ennen varsinaista siirtymistä jälkihuoltoon. Nuoren itsenäistymisvalmiuksia ja kiinnittymistä jälkihuollon tukeen tulee arvioida ja tukea jo sijaishuollossa. Nuoren mukana olo jälkihuoltopolun rakentamisessa vahvistaa hänen toimijuuttaan ja sitouttaa tukeen paremmin.
Suositus 2.
Panostaminen pysyviin ihmissuhteisiin niin sijais- kuin jälkihuollossakin: Jokainen nuori tarvitsee luottoaikuisen, joka on pysyvä ja aidosti nuoresta kiinnostunut. Luottamussuhteen rakentamiselle tulee antaa aikaa ja jos jälkihuollon tuki tulee muualta kuin sijaishuoltopaikan tutuilta aikuisilta, tulee luottamussuhteen rakentaminen aloittaa jo sijaishuollon aikana. Nuoren oma verkosto on tärkeää pitää mukana koko sijaishuollon ajan, jotta yhteys heihin säilyy myös jälkihuollossa.
Suositus 3.
Jälkihuollon systemaattinen valtakunnallinen kehittäminen ja tutkimuksen tekeminen: Valtakunnallinen jälkihuollon systemaattinen kehittäminen on ollut puutteellista ja liian kunta- tai jopa työntekijäkohtaista. Kansainväistä tutkimusta jälkihuollosta löytyy mutta kotimaista hyvin vähän. Tarvitaan enemmän kotimaista tutkimustietoa sekä tahtotilaa panostaa tähän pieneen mutta sitäkin tarvitsevampaan nuorten joukkoon.
Huostaanotto
Hannele Tolonen. (2015). Lapsi, perhe ja tuomioistuin. Lapsen prosessuaalinen asema huolto- ja huostaanotto-oikeudenkäynneissä. Suomalainen Lakimiesyhdistys. Väitöskirja, Helsingin yliopisto.
Käytännön suosituksia huostaanotto-oikeudenkäyntiin liittyen:
Suositus 1.
Asianosaisuudesta huolimatta lapsen tosiasiallinen osallistuminen voi jäädä niukaksi. Lapsen mahdollisuuksia osallistumiseen on erityisesti turvattava tilanteissa, joissa lapsi on kannassaan yksin ilman aikuisen tukea.
Suositus 2.
Lapsen tarve saada oikeudellista apua korostuu, kun tahdonvastaisia toimenpiteitä perustellaan lapsen käyttäytymisellä.
Suositus 3.
On huolehdittava siitä, että lapsi saa ymmärtämällään tavalla tietoa menettelyistä ja osallistumisen vaihtoehdoista
Kataja, Kati. (2012). Lapsuuden rajoilla. Normaalin ja poikkeavan määrittyminen huostaanottoasiakirjoissa. Koulutussosiologian tutkimuskeskus, Turun yliopisto. Väitöskirja.
Suositus 1.
Lapsen/nuoren kokonaistilannetta arvioitaessa olisi hyvä tunnistaa hänen kasvu- ja toimintaympäristössään olevat sellaiset suojaavat tekijät, joita on vaikeaa konkretisoida selkeiksi näytöiksi. Haitalliset olosuhteet tulevat herkemmin havaituiksi ja dokumentoiduiksi, sillä ympäristö reagoi poikkeavuuksiin.
Suositus 2.
Huostaanoton perusteluissa on hyvä arvioida nuoren käyttäytymisen lisäksi myös hänen kasvuympäristönsä ja siellä toimivien ihmisten vaikutus nuoreen. Ongelmien yksilöllistäminen vain nuoreen itseensä sisältää riskin, että hänet aiheettomasti leimataan.
Suositus 3.
Lapsen edun määrittymiseen vaikuttavat tilannekohtaiset tekijät huostaanottoa valmisteltaessa tulee tiedostaa. Näitä ovat muun muassa sosiaalityöntekijöiden kokemus, resurssit, sijoituspaikkojen saatavuus ja paikalliset organisaatiokulttuuriin liittyvät käytänteet.
