Perhevalmentajat Jenni Soimala ja Laura Lindström rakentavat puhelimitse parempaa arkea
Vanhemmuus ei kaipaa täydellisyyttä vaan toimivia keinoja arkeen. Perhevalmentajat Laura Lindström ja Jenni Soimala tukevat perheitä tilanteissa, joissa lapsen käytös kuormittaa, ja näyttävät, miten myönteinen vanhemmuus voi muuttaa perheen arkea.
Jenni Soimala ja Laura Lindström työskentelevät perhevalmentajina Voimaperheet-ohjelmassa, jossa he tukevat käytökseltään oireilevien nelivuotiaiden vanhempia viikoittaisissa valmennuspuheluissa. Molemmat ovat nähneet, miten pienet muutokset vanhempien toiminnassa voivat muuttaa koko perheen arkea.
– On hienoa kuulla, miten arki alkaa sujua paremmin. Joskus muutos on iso, joskus pienempi, mutta jo se, että vanhempi kokee saavansa tilanteen paremmin haltuun, on merkityksellistä, Laura Lindström sanoo.
Voimaperheet tarjoaa digiavusteista, kohdennettua vanhempainohjausta, jossa verkkoalustalla etenevä ohjelma yhdistyy viikoittaisiin puheluihin perhevalmentajan kanssa. Tuki on suunnattu perheille, joissa nelivuotiaan haastava käytös esimerkiksi siirtymä- ja ruokailutilanteissa tai uhma- ja kiukkukohtaukset kuormittavat arkea.
Valmennuksessa vahvistetaan myönteisen vanhemmuuden taitoja. Keskiössä on hyvän huomaaminen lapsessa ja toivotun käytöksen vahvistaminen.
– Moni vanhempi toteaa, että “kyllähän minä tämän tiesin”. Mutta kun hyvän huomaamista alkaa tehdä tietoisesti ja johdonmukaisesti, vaikutus näkyy nopeasti, Jenni Soimala kertoo.
Neuvolatausta vahvana tukena
Sekä Jenni Soimala että Laura Lindström ovat työskennelleet terveydenhoitajina neuvolassa. Soimala on lisäksi työskennellyt varhaiskasvatuksessa ja Lindström kouluterveydenhuollossa. Terveydenhoitajan tausta näkyy vahvasti nykyisessä työssä.
– Neuvolatyö on kokonaisvaltaista. Siellä kohdataan perhe monesta näkökulmasta ja seurataan lapsen kehitystä pitkällä aikavälillä. Se ymmärrys kulkee mukana tässäkin työssä, Soimala sanoo.
Lindström lisää, että terveydenhoitajan ammattitaito, tieto lapsen kehityksestä, perheiden arjesta ja palvelujärjestelmästä, on perhevalmentajalle suuri etu.
– Ymmärrämme, millaista lapsiperheen arki oikeasti on. Ja tiedämme myös, miten palvelut ja hoitopolut toimivat, jos perhe tarvitsee muuta tukea, Lindstöm sanoo.
Lindström ja Soimala kokevat, että perhevalmentajan työ eroaa neuvolasta siinä, että työn fokus on tiukasti rajattu.
– Neuvolassa käsitellään ravitsemusta, rokotuksia, kasvua, jaksamista – kaikkea mahdollista. Tässä työssä voidaan keskittyä syvällisesti vanhemmuuden tukemiseen ja arjen vuorovaikutukseen, Lindstöm kuvaa.
Molemmat näkevät työn vahvasti ennaltaehkäisevänä. Kun haasteisiin tartutaan varhain, ne eivät pääse kasvamaan isoiksi ja perheen omat voimavarat riittävät paremmin muutokseen.
Luottamus syntyy kuuntelemalla
Perhevalmentajan työ tapahtuu pääosin puhelimitse, mikä herättää toisinaan ennakkoluuloja. Tutkimusten mukaan etävalmennus toimii ja myös perhevalmentajien kokemukset vahvistavat tätä.
– Puhelimessa voidaan keskittyä itse asiaan. Asetelma ei ole niin muodollinen kuin vastaanotolla, Soimala pohtii.
Lindstöm lisää, että kynnys puhua avoimesti omasta elämästä madaltuu, kun keskusteluun voi osallistua keskeltä omaa arkea.
– Se voi helpottaa rehellisyyttä ja avoimuutta.
Perhevalmentajien mukaan luottamus ohjelmaa läpikäyviin vanhempiin rakentuu kuuntelemalla ja kannustamalla.
– Pitää herkistyä tunnistamaan, millaista tukea kukin vanhempi tarvitsee. Toiset kaipaavat paljon rohkaisua, toiset tilaa purkaa tunteitaan, Lindström sanoo.
Valtaosa vanhemmista on jo lähtökohtaisesti hyvin sitoutuneita ohjelmaan, mutta noin kymmenes osallistujista keskeyttää. Usein taustalla on se, ettei harjoittelu lähde käyntiin.
– Muutos edellyttää, että vanhempi on valmis kokeilemaan uusia keinoja, Soimala toteaa.
– Parhaimmillaan pienet arjen oivallukset kantavat pitkälle. Se on tämän työn ydin, Lindström tiivistää.