Likavettä ja kampitusta

Erityisesti Birgitan toiminta ärsytti ylimystöä ja ritarisäädyn miehiä, puuttuihan hän valtakunnan politiikkaan ja vaikutti kuninkaan päätöksiin. Birgitan eliittitaustaisista vastustajista Knut Folkessonin ja Karl Näskonungssonin tapaukset ovat varsin tarkkaan dokumentoituja. Knut Folkesson kuului kuningas Maunu Eerikinpojan lähipiiriin, ja hän kadehti Birgitan vaikutusvaltaa. Knut mielletäänkin jopa Birgitan päävastustajaksi Ruotsin hovissa. Molempien miesten toimet ylsivät jopa Birgitan fyysiseen vastustamiseen likaveden kaatamisen ja kampittamisen muodossa.

Vereen hukkuva vihollinen

Knut Folkesson halusi pilkata Birgittaa ja kaatoi kerran likavettä tämän päälle ikkunasta. Todistajien mukaan Birgitta – nöyrä ja pitkämielinen kun oli – toivoi Jumalan armahtavan miestä. Oletettavasti likavedessä uitettu Birgitta oli raivoissaan ja hän saikin sopivasti Jumalalta näkyjä Knut Folkessonin tulevasta kohtalosta. Hän tuomitsi ritarin valitseman polun, ja kehotti tätä katumukseen – muuten tämä hukkuisi omaan vereensä. Knut ei Birgitan varoituksia uskonut vaan luotti Jumalan armoon. Hän kuoli muutaman vuoden päästä, oletettavasti vuonna 1348, nenäverenvuotoon.

Vaara väkijoukossa

Ritari Karl Näskonungsson oli samaten kateellinen Birgitan vaikutusvallasta hovissa. Hän vahingoitti Birgittaa ensin vain sanoillaan, mutta yritti myös vahingoittaa häntä väkijoukossa kaatumalla hänen päälleen. Kuningas olisi halunnut rangaista miestä, mutta Birgitta anoi Karlille armoa. Myös Karl kohtasi kuolemansa varsin pian tapauksen jälkeen. Birgitan vaikutusvallan kasvaessa, kasvoi eliitin ärtymys ja vastustus: Birgitan näkyjä pilkattiin mielikuvitukseksi ja uniksi, Birgittaa vallanhimoiseksi. Birgitta vastasi kritiikkiin näyillä syntisen kurjasta kohtalosta helvetin tulessa ja ilmaisemalla huolensa kriitikkojen tulevaisuudesta ja sielun tilasta.