Almanakka muistaa puolestamme
Monelle meistä olisi iso vahinko, jos henkilökohtainen kalenteri katoaisi. Sisältäähän se usein runsaasti omia merkintöjä tulevasta, kuten läheisten merkkipäiviä, varattuja lääkäriaikoja ja tärkeitä työasioita. Kalenteriin katsotaan myös menneitä muisteltaessa. Luotamme siihen, että voimme merkinnöistämme tarpeen tullen tarkistaa, millä päivämäärällä ensimmäinen västäräkki ilmestyi pihapiiriin viime keväänä tai kuinka monta vuotta kummitytön häistä on. Näin kalenteri on osa omaa muistiamme, ja käytämme kalenterimerkintöjä sekä menneen että tulevan muistamiseen.
Kalenterimerkinnät eivät ole vain oman aikamme ilmiö, vaan niitä on myös 1700-luvun ja vanhemmissakin almanakoissa. Almanakan käyttäjä halusi merkitä muistiin hänelle tärkeää tietoainesta. Tuolloin oli tosin tavallisempaa, että merkintöjä tehtiin vasta jälkikäteen, kun jokin tehty tai tapahtunut asia haluttiin kirjata ylös. Tämä käy ilmi siitä, että merkinnöissä on käytetty enimmäkseen mennyttä aikamuotoa. Pienestä koostaan huolimatta almanakat soveltuivat hyvin muistikirjaksi, koska niiden kalenteriosassa oli mukana tyhjiä välilehtiä muistiinpanoja varten. Tilan rajallisuus piti merkinnät kuitenkin varsin lyhyinä ja ytimekkäinä. Peräkkäisten vuosien almanakkoja voitiin sitoa ompelemalla nipuksi, johon lisättiin aina viimeksi kuluneen vuoden almanakka. Näin nipusta kasvoi vuosien mittainen muistikirja.
Kuva: Suomenkielisiä säähavaintoja vuoden 1734 almanakassa. Kansalliskirjasto.
Suomessa erityisesti talonpojat ovat tehneet muistiinpanoja almanakkoihinsa. He ovat merkinneet muistiin vuodenkiertoon liittyviä askareitaan, kuten kylvötöiden aloituspäiviä, ja luonnollisesti niihin vaikuttaneita säätiloja. Myös lähiseudun tärkeitä tapahtumia ja uutisia on kirjattu ylös. Muistiinpanoja ovat tehneet niin ikään esimerkiksi papit saarnoistaan, rukouspäivistä ja pappilan elämään liittyvistä aiheista. Ylioppilaat panivat muistiin opintosuorituksiaan ja -kustannuksiaan.
Olipa muistiinpanojen tekijä minkä säädyn edustaja tahansa, kaikkia yhdistivät sään tarkkailuun liittyvät merkinnät. 1700-luvun ihmiset olivat monella tavalla sään armoilla, ja se vaikutti muidenkin kuin talonpoikien työntekoon. Sää joko salli, esti, hankaloitti tai edisti ihmisten toimintaa.
Oma lukunsa ovat almanakkaan tehdyt muistiinpanot henkilökohtaisista asioista. Näihin kuuluvat erilaiset perhetapahtumat, kuten lasten syntymät, häät ja omaisen kuolema. Almanakoista voi löytää merkintöjä terveydentilasta ja vaikkapa taloudenpidosta. Saapuneista ja lähetetyistä kirjeistä voitiin myös pitää kirjaa. Omasta elämästä kaukaisempia uutisia, joita ei välttämättä itse suoraan käytännössä koettu, kirjattiin almanakkaan. Näihin lukeutuvat maan tapahtumat, merkittävien henkilöiden kuolemat sekä sodat ja rauhat.
Kuva: Muistiinpanoja vuoden 1705 almanakassa. Muistiinpanot alkavat ruotsinkielisinä säähavaintoina, mutta loppua kohti latinan osuus kasvaa. Kansalliskirjasto.
1700-luvun almanakoista löytyvät muistiinpanot sisältävät ainutkertaisia ajankuvia ihmisten elämästä. Ne ovat myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaita tietolähteitä. Esimerkiksi matkoihin liittyvät muistiinpanot voivat kertoa silloisista matkareiteistä ja matkojen kestosta. Sääty-yhteiskunnan hierarkia tulee sekin merkinnöistä esiin, puhumattakaan uskonnollisuudesta ja perheenjäsenten välisistä suhteista.
Merkintöjä tehtiin itseä varten, eikä niitä ajateltu muiden lukevan. Tästä syystä ne ovat usein varsin yksityisiä. Muistiinpanojen henkilökohtaisuus on voinut auttaa joissakin tapauksissa tutkijoita tunnistamaan jopa almanakan omistajan, jonka nimeä ei useinkaan almanakkaan ole kirjoitettu. Suomea koskeva erityispiirre on, että käytössä oli 1700-luvulla sekä suomen- että ruotsinkielisiä almanakkoja. Muistiinpanoja ei kuitenkaan aina ole tehty almanakan präntätyllä kielellä. Ruotsinkielisistä almanakoista löytyy suomenkielisiä muistiinpanoja ja päinvastoin. Myös latinankielisiä merkintöjä esiintyy erityisesti pappien, opettajien ja opiskelijoiden almanakoissa. Tämä on osoitus useiden yksilöiden elämän kaksi- tai monikielisyydestä 1700-luvun Suomessa.
Kirjoittaja: Minna Sandelin
Lähteet
Arffman, Kaarlo 2018: Almanakat hyödyllisen tiedon kohtauspaikkoina 1700-luvulla. Teoksessa Minna Ahokas ja Esko M. Laine (toim.), Hyödyllisen tiedon piirit. Tutkimuksia papistosta, rahvaasta ja tiedon rakentumisesta 1700-luvulla. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Grönroos, Henrik 1957: Almanakka muistikirjana. Teoksessa Suomen almanakan juhlakirja.