Missä almanakkoja myytiin?
Vuoden 1765 almanakassa on ilmoitus, että Ajan-Tietoja on myytävänä Tukholmassa Tiedeakatemian kauppakonttorissa. Sieltä almanakkoja myytiin sadan kappaleen erissä, joten Tukholman kauppaliike oli jälleenmyyjien, ei tavallisten kansalaisten ostopaikka.
Mistä tavalliset ihmiset sitten ostivat almanakkansa? Almanakkoja myytiin ainakin markkinoilla ja postitoimistoissa. Esimerkiksi vuonna 1727 Turun postimestari vastaanotti 200 kappaletta almanakkoja, jotka myytiin saman tien. Ruotsin Tiedeakatemian almanakkaprivilegiossa oli vuonna 1749 määritelty, että myös kirjansitojilla oli oikeus almanakkojen levitykseen ja myyntiin nimiölehdelle painettuun hintaan. Almanakan hinta oli tarkkaan säädelty.
Kuva: Ilmoitussivu vuoden 1765 almanakasta. Kansalliskirjasto.
Suomenkielisen almanakan vuosittainen painos oli 1700-luvulla pieni, vain 2000 kappaletta. Esimerkiksi vuonna 1770 Suomen väkiluku oli 580 000 henkeä. Samaa almanakkaa käytti koko perhekunta, mutta silti painosmäärää voi pitää todella pienenä. Nimittäin jos perhekuntaan lasketaan kuuluvaksi kymmenen henkeä, suomenkielisiä almanakkoja riitti 1700-luvun puolivälissä vain joka kahdenteenkymmenenteen perhekuntaan.
Almanakat eivät siis olleet aluksi rahvaan keskuudessa yleisiä. Tätä selittää pienen painosmäärän lisäksi sekin, että lukutaito alkoi yleistyä vasta 1700-luvun viimeisillä vuosikymmenillä. Almanakkoja luettiin usein ääneen useammalle hengelle. Ajankulkua voitiin seurata almanakan sijaan myös riimukalenterista vielä 1700-luvun puolenvälin jälkeenkin. Nuorin tunnettu riimusauva on kaiverrettu vuonna 1868.
Kirjoittaja: Ella Hagner
Lähteet
Laine, Tuija 2006: Kolportöörejä ja kirjakauppiaita. Kirjojen hankinta ja levitys Suomessa vuoteen 1800. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
Mäkelä-Henriksson, Eeva 1988: Suomalaiset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan. Teoksessa Kirja Suomessa. Kirjan juhlavuoden näyttely Kansallismuseossa 25.8.-31.12.1988. Helsingin yliopiston kirjasto.