Sääennustukset almanakoissa
Säätä on ennustettu suomenkielisissä almanakoissa läpi 1700-luvun jo ensimmäisistä professori Laurentius Tammelinin almanakoista eli vuodesta 1705 lähtien. Ennustuksia oli monenlaisia, ja kenties mystisimpiä olivat myrskynmerkit eli kalenterisivuille painetut eläinradan merkit, joita tulkittiin sääennustuksina. Laajempia sanallisia sääennustuksia löytyy almanakkojen Prognosticon-nimisestä osuudesta, jonka historia suomenkielisten almanakkojen osalta ulottuu tosin vain vuoteen 1726 asti.
Kuva: Vuoden 1705 Prognosticonin selitys keväälle eli huhti–kesäkuulle ja lyhyt sääennustus. Kansalliskirjasto.
Äänitiedosto: Ote vuoden 1705 almanakan Prognosticonista. Emilia Virtanen.
Keväästä.
Se suloinen ja ihana kevä saa alkuns siitä ajasta, josta tähteintutkijat vuoδen alkavat. Nimittäin koska se kirkas aurinko ompi päättänyt juoksuns kahδentoistakymmenen taivaanmerkkein läpitse ja tulee ekvaattorin eli päivän ja yön tasaavaisen ratin ja ekliptikae eli auringon tien, punctum intersectionis vernale eli läpitseleikkaavaiseen punktiin keväällä tehδen päivän ja yön koko maailmasa yhtä pitkäksi, jonka tähδen myös tämä aika kutsutaan keväpäiväntasaukseksi, kuin tapahtuu yhδestoista päivä maaliskuusa auringon sisälle käyδes oinaan merkkiin.
Tänä vuonna on meille tuleva kylmä ja märkä kevä, mutta lopulla päättää pouδalla ja suloisella päivänpaisteella.
Lukija ääntää äänitiedostossa nyky-yleiskielen d:n tilalla δ:n eli soinnillisen dentaalispirantin ja pitkiä vokaaleja lounaissuomalaisittain eli lyhyinä. Puheen taustalla on linnunlaulua.
Lyhyempiä, varsinaisten kalenterisivujen yhteydessä olevia sanallisia sääennustuksia esiintyy almanakoissa vuodesta 1705 aina 1800-luvun loppupuolelle asti. Poikkeuksen tähän sääntöön tekevät professori Nicolaus Hasselbomin vuosina 1726 ja 1727 laatimat almanakat, joissa ei ollut minkäänlaisia sääennustuksia, sillä Hasselbom piti sään ennustamista epätieteellisenä ja halusi luopua ennustuksista. Almanakkoja käyttävä väestö kuitenkin piti ennustuksia ilmeisen tärkeänä osana almanakkaa, sillä sääennustusten puute vaikutti almanakkojen menekkiin. Hasselbom taipuikin palauttamaan almanakkaan “ne totutut arwoituxet ilmasta” vuodesta 1728 lähtien.
Vuoden 1728 almanakassa myös ilmoitettiin ensimmäistä kertaa se, että sääennustusten taustalla ovat astrologiset perusteet. Vuonna 1749 tähän tehtiin kuitenkin uudistus, ja säätä ruvettiin ennustamaan 19 vuoden takaisiin havaintoihin perustuen. Katsottiin, että koska täyden kuun päivämäärät osuvat 19 vuoden jaksoissa samoille tai lähes samoille päiville myös sää toistuu samanlaisena tai lähes samanlaisena 19 vuoden jaksoissa. Sääennustusten pohjana olevat havainnot olivat peräisin eri paikkakunnilta, vuodesta riippuen esimerkiksi Uppsalasta, Padasjoelta tai Helsingistä, eli kovin paikkansapitäviä yhden paikkakunnan havaintojen perusteella tehdyt ennustukset tuskin koko Suomen osalta olivat. Kuvissa on vuoden 1736 almanakan sivu, jolla huhtikuun alkuun ennustettiin kylmä ilma ja erinomattain angarat yööpackaiset, sekä sivu vuoden 1797 almanakasta, jossa huhtikuun alkuun ilmasta-sarakkeeseen on merkitty esimerkiksi ensimmäisen päivän kohdalle lunda, kolmannelle hajot. pilwet ja kahdennelletoista selkiä. Vanhan suomen oikeinkirjoitus poikkesi nykysuomesta monin tavoin.
Kuva: Huhtikuun alun kalenterisivu vuoden 1735 almanakasta ja vuoden 1797 almanakasta. Kansalliskirjasto.
Sääennustusten esiintymistiheys kalenterisivuilla vaihteli vuodesta ja julkaisijasta toiseen ja alkoi pikkuhiljaa harventua 1800-luvun kuluessa. Vihoviimeiset sääennustukset löytyvät vuoden 1886 almanakasta, johon olisi 19 vuoden kuujaksoa ajatellen pitänyt kirjata historiallisen kylmän nälkävuoden 1867 havaintoja. Juhannuspakkasten sijaan ilman waiheista on kuitenkin vuoden 1886 kesäkuulle ennustettu 23. päivänä tulevan lämmintä. Todellisuudessa vuosi 1886 oli jopa tavallista lämpimämpi koko Suomessa, ja ilmeni siis, etteivät ilmat onneksi toistu samanlaisina 19 vuoden jaksoissa, ja sääennustukset jäivät pois almanakoista.
Kirjoittaja: Emilia Virtanen
Lähteet
Angervo, J. M. 1957: Almanakan säätiedoista. Teoksessa Suomen almanakan juhlakirja.
Oja, Heikki 2013: Aikakirja. Helsingin yliopiston almanakkatoimisto.