Mistä almanakka-sana juontaa juurensa?

Almanakka on kulunut kansan käsissä jo vuosisatojen ajan, mutta itse sanan tausta on epäselvä. Suomen kielen sanojen alkuperää jäljitettäessä katse kääntyy helposti ruotsin kielen suuntaan. Tässä tapauksessa ruotsi on toiminut lainan antajana 1600-luvulla, jolloin almanakka-sanaa on alettu käyttää suomen kielessä.  Ruotsiinkin sana on kuitenkin haettu muualta, joten sen juuria on etsittävä kauempaa. Almanakalla on ruotsin kielessä ollut vuosien saatossa useita nimityksiä, kuten almanack, alnacka, almenach, allmenacka, allmnack, almnacka, almanack, alnacka ja allnache.  Samankaltaisia sanamuotoja tavataan yleisesti muissakin kuin germaanisissa kielissä. Keskiajan latinassa sana oli muodossa almanachus, jonka taustalla on kreikan sana alemenichiaka.

Sanan ensimmäiseksi käyttäjäksi arvellaan kirkkohistorioitsija ja kirkkoisä Eusebios Kesarealaista, joka kuoli vuonna 340. Eusebioksen kerrotaan käyttäneen egyptiläisestä kalenterista nimitystä almenikiaká, joka on todennäköisesti koptin kielen sana. Koptin kieli kuuluu afroaasialaisiin kieliin. Sanan alkuperäksi on toisaalta veikattu myös arabian kielen sanaa al-manah, joka nykyään tarkoittaa säätä, mutta se voidaan vanhastaan yhdistää myös keidasta tarkoittavaan sanaan. Matkaajat tulivat kameleineen keitaalle, jossa vaihdettiin tietoja ja puhuttiin varmasti myös säästä.  Englantilainen astronomi Roger Bacon käytti almanakkaan viittaavaa sanaa latinankielisessä tekstissä vuonna 1267, ja tämä on vanhin tiedossa oleva dokumentti sanan käytöstä. Baconin teksti käsitteli taivaankappaleiden liikkeitä.