Oikeinkirjoitus vanhan suomen aikaan
Kuva: Ote vuoden 1758 almanakan liitekirjoituksesta. Turun yliopiston kirjaston kokoelmat.
Miten sanat kuuluisi kirjoittaa? Kysymykseen on nykyään helppo vastata, sillä meillä on selkeät ohjeet, joita voi lukea helposti vaikka Kielitoimiston ohjepankista tai kielioppaista. Kirjoitetun suomen alkutaipaleella asia ei kuitenkaan ollut aivan yhtä selkeä, sillä mitään valmiiksi laadittuja kirjoitusohjeita ei ollut ja kirjoittajien oli itse luovittava puhekielen ja muiden kielten tarjoamien kirjoitusesimerkkien välillä. Esimerkiksi vanhan ruotsin kirjoitustapa vaikutti suuresti siihen, miten suomea kirjoitettiin.
Suomen sanojen oikeinkirjoitus eli ortografia on nykyään todella vakiintunutta. Kuitenkin esimerkiksi vanhoissa suomenkielisissä teksteissä, kuten Agricolan teksteissä, ortografiassa on paljon vaihtelua, eli samalla sanalla voi olla monta erilaista ilmiasua. Agricola saattoi siis kirjoittaa esimerkiksi ööne tai önä kun hänen tarkoituksenaan oli sanoa yönä. Sanojen merkityksessä ei ole eroa, ainoastaan niiden kirjoitusasuissa.
Ensimmäinen suomenkielinen almanakka ilmestyi vuonna 1705, jolloin suomea oli ehditty vakiintuneemmin kirjoittaa noin 150 vuotta. 1700-luvulla ortografiasta oli tullut johdonmukaisempaa, toki jotakin vaihtelua oikeinkirjoituksessa oli yhä. Teksteistä saattoi bongata sekä kirjoitusasun andaman että antamaan. Todella selkeärajaisen ja kaikille opetetun kieliopin puuttumisen lisäksi kielen oikeinkirjoitukseen vaikutti myös puhujan murre. Esimerkiksi Lounais-Suomessa asusteleva saattoi kirjoittaa kala, vaikka tarkoittikin partitiivimuotoa kalaa.
Tärkeää on kuitenkin mainita, että vaikka vanha kirjoitettu suomi voi näyttää kovinkin vieraalta, niin puhuttuna se ei eroa nykyisestä suomen puhekielestä kovastikaan. Esimerkiksi aiemmin antamani esimerkit ööne ja önä sanotaan kumpikin ihan tavallisesti yönä, samoin kuin andaman sanotaan ihan tavallisen tylsästi antamaan.
Kirjoittaja: Tuulia Juopperi
Lähteet
Rapola, Martti 1957: Suomalaisten almanakkojen kielestä. Teoksessa Suomen almanakan juhlakirja.