Magdaleenasta Riikkaan – naistenviikon muotoutuminen
Nykykalenterissa seitsemän peräkkäisen naisten nimipäivän jakso, naistenviikko, on 18.–24.7. Peräkkäisten nimipäivien jakso on muotoutunut vähitellen, mutta naistenviikon alkujuuret ovat jo keskiajalla. Naistenviikko on hyvä esimerkki siitä, miten nimipäiväkalenteri on muovautunut ja mukautunut ajan kuluessa, ja muutoksessa kalenteri on yhä edelleen.
Naistenviikko on alkanut rakentua nimien Maria Magdaleena (Magdalan Maria) ja Kristiina ympärille. Näillä naispyhimyksillä oli omat nimikkopäivänsä (22.7. ja 24.7.) jo Turun hiippakunnan keskiaikaisessa pyhimyskalenterissa, ja samat nimikko- tai nimipäivät oivat myös vuonna 1705 ilmestyneessä ensimmäisessä suomenkielisessä almanakassa. Vanhimmassa almanakassa Maria Magdaleena on kirjoitettu kapeaan sarakkeeseen lyhennettynä M Magdal. Toisen pyhimyksen nimi on puolestaan asussa Christiana. Nimiasut ovat myöhemmin muuttuneet, tai niitä on tullut lisää. Lisäksi nimien pohjalta on syntynyt uusia nimiä. Niinpä nykyisessä nimipäiväkalenterissa on 22. päivän kohdalla nimet Leena, Matleena, Lenita ja Leeni ja 24. päivänä Tiina, Kirsi, Krista, Kristiina, Kiia, Kirsti ja Tinja.
Kuva: Vuoden 1705 almanakassa ovat pyhimysten Maria Magdaleena (22.7.) ja Christiana (24.7.) nimet. Yliopiston almanakkatoimisto.
Pyhän Margaretan nimi siirrettiin vuoden 1706 almanakassa heinäkuun 20. päivälle. Aiemmin Margaretan muistopäivä oli ollut 13.7. Margaretan paikalta väistyi Elias, mutta ei kovin kauas, sillä nimet vaihtoivat paikkaa päittäin. Nykyisin 20. heinäkuuta juhlitaan Maaritia, Reettaa, Reetaa, Maaretia, Markettaa ja Margareetaa.
Seuraava muutos tapahtui vuonna 1709. Silloin 19. päivän kohdalle tuli vanhatestamentillinen nimi Sara. Se oli esiintynyt jo ainakin vuoden 1705 almanakassa, silloin toukokuun 16. päivän kohdalla. Sara syrjäytti Rosinan, joka jäi pitkäksi aikaa ja lopulta kokonaan pois kalenterista. Myöhemmin 19. päivälle ovat tulleet nimet Sari, Saara, Salla, Sarita, Salli ja itse asiassa myös Sara, sillä nimi oli välillä poissa kalenterista.
Kuva: Kuva vuoden 1709 almanakasta. Vielä ei voi puhua naistenviikosta, sillä vasta nimet Sara (19.7.), Magdaleena (22.7.) ja Christina (24.7.) ovat paikallaan. Tilapäisesti Margaretakin on poissa, ja sen tilalla on Joel (20.7.). Yliopiston almanakkatoimisto.
Naistenviikon muotoutumisen kannalta seuraava tärkeä muutos tapahtui vasta vuonna 1755, kun raamatullinen nimi Johanna siirrettiin 21. päivään. Johanna tuli pyhimysnimi Praxedeksen tilalle. Joinakin vuosina Johanna oli ollut almanakassa maaliskuun 3. päivän kohdalla. Johannan lisäksi 21.7. on nykyisin myös Hannan, Jennin, Jennan, Jonnan, Hannen, Hannelen ja Joannan nimipäivä. Tässä vaiheessa oli muotoutunut nelipäiväinen ”naistenviikko” (19.–22.7.), jonka muodostivat Sara, Margareta, Johanna ja Magdalena. Christinan (24.7.) erotti joukosta Apollinaris (23.7.).
Venäjän vallan aikana vuonna 1868 naisten nimipäivien jaksosta tuli jo kuuden päivän mittainen, kun kalenteriin lisättiin 23. päivän kohdalle nimi Olga. Nimen tausta on ruhtinaallinen: ruhtinatar Olga oli Kiovan Venäjän ensimmäinen kristitty hallitsija. Olgan suomalainen nimiasu on Oili, jonka nimipäivä on myös 23.7.
Kuva: Heinäkuun aukeama vuoden 1950 kalenterista. Naistenviikko oli tavallaan ollut seitsenpäiväinen jo vuodesta 1929. Silloin kuitenkin 18.7. oli vielä myös Rietin nimipäivä. Vuodesta 1950 lähtien 18. heinäkuuta on ollut vain Riikan nimipäivä. Yliopiston almanakkatoimisto.
Kalenterissa oli 1700-luvun alkupuolelta lähtien ollut heinäkuun 18. päivän kohdalla Fredrikin nimi. Nimiasu vaihteli runsaasti eri vuosina (esim. Fridericus, Fridrich, Fredric). Vuonna 1929 Fredrikin tilalle tuli kaksi siihen pohjautuvaa suomalaistettua nimeä: Rieti ja Riika, siis sekä miehen että naisen nimi. Vuonna 1950 kalenteriin tehtiin vielä sellainen muutos, jossa heinäkuun 18. päivän kohdalla oli vain naisennimi Riikka. Nyt seitsenpäiväinen naistenviikko oli valmis!
Kirjoittaja: Tanja Toropainen
Lähteet
Ajan tasalla. Suomalainen kalenteri tänään. Toimittaneet Onerva Ollila, Asko Palviainen ja Minna Saarelma-Paukkala. Otava, Helsinki 2019.
Mikkonen, Pirjo 2008: Naistenviikon naiset. – Kielikello 2/2008.