Nicolaus Hasselbom – hyöty- ja valistusajattelun edelläkävijä

Turun akatemian matematiikan professori Nicolaus Hasselbom (1690–1764) toimitti suomenkielisen almanakan vuosina 1726, 1727, 1732–1742 ja 1744–1748. Hän oli omaksunut esimerkillisesti hyödyn ja valistuksen ajan ihanteet, joissa korostuivat uuden tiedon hyödyntäminen, kansantalouden kehittäminen ja ahkeruus. Hasselbomia ei pidetä ansiokkaana tiedemiehenä, mutta hänen ansionsa on siinä, että hän välitti tutkimuksissaan ja opettajana ajankohtaisia aiheita ja uusia teorioita opiskelijoilleen.

Kuva: Nicolaus Hasselbom toimitti suomenkielisiä almanakkoja parinkymmenen vuoden ajan. Tässä vuoden 1735 Turussa painetun almanakan nimiölehti. Turun yliopiston kirjaston kokoelmat.

Hasselbom oli perehtynyt Isaac Newtonin (1643–1727) mullistaviin teorioihin valon ominaisuuksista, ja hän oli ensimmäisiä wolffilaisen filosofian kannattajia Turun akatemiassa. Wolffilaisuuden oppi-isä Christian Wolff (1679–1754) pyrki saamaan sopusointuun uudet luonnontieteet ja teologian luomalla eksaktin, matemaattisen kuvan kaikesta olevaisesta.

Wolffilaisuuteen liittyi aktiivinen yhteiskunnan taloutta ja hyötyä korostava toiminta. Tällaisen tehtävän Hasselbom sai vuonna 1730, kun hänet nimitettiin asiantuntijaksi selvittämään vesireittien yhdistämiseksi tarpeellisten kanavien rakentamista Suomeen. Hanke työllisti Hasselbomia pitkään, sillä se vaati muun muassa työläitä maastokartoituksia. Hasselbom laati suunnitelman Päijännettä ja Kokemäenjokea yhdistävästä kanavasta ja ehdotuksen Päijännettä ja Helsinkiä yhdistävästä vesiväylästä, mutta suunnitelmat eivät toteutuneet.

Voi sanoa, että Hasselbomin toiminnassa yhdistyivät uusi maailmankuva, uusi filosofinen systeemi ja käytännöllinen hyötyajattelu. Myös almanakkojen oli tarkoitus toimia näiden ajatusten, erityisesti käytännöllisen hyötyajattelun levittäjinä. Hasselbomin pyrkimyksenä oli välittää hyödyllistä tietoa tavallisille ihmisille almanakkojen avulla.

Yritys uudistaa almanakkoja

Omaksumansa ajattelutavan mukaisesti Hasselbom pyrki tuomaan almanakkoihin valistavaa sisältöä. Hän teki ensitöikseen kaksi uudistusta: poisti almanakasta ennustukset, koska ne olivat epätieteellisiä, ja lisäsi vuodesta 1727 alkaen kalenteriosan jälkeen maataloutta käsittelevän ohjetekstin, koska uskoi siitä olevan hyötyä talonpojille. Hasselbom aavisteli vuoden 1726 almanakassa, että kaikki eivät tule pitämään ennustusten poisjättämisestä: ”ETtä tämä minun Allmanachani monen mielestä taita näkyä olewan sekä camala että halpa / ainoastans sen syyn tähden että minä olen eteni ottanut ulos jättexeni ne jo nyt nijn cauwan aica tawaliset ennustuxet ilma pidosta wuosicauna”.

Hasselbom perusteli ratkaisuaan sillä, että ennustuksista tai arvoituksista, kuten Hasselbom niitä nimitti, on haittaa oppimattomalle kansalle, jos se perustaa suunnitelmansa ja työnsä ennustusten varaan: ”En minä tahdo täsä mitän edestuoda oppenille ja Lukenille Ihmisille / jotca nijn hywin coettelemuxesta / cuin sencaldaisten ennustusten ja arwoitusten perustuxesta / jo ennen owat hywin neuwotut / ilman tietämättömydestä; wan ainoastans yxikertaiselle cansalle waroituxexi / et ei he sencaldaisisa aisiosa cuin ilmahan tulewat / aseta ascarensa Almanachan eli Tähtein jälken – – mutoin tosin tapattu / nijncuin en minä epäilä heidän jo 1000 kerta coetelnen / että sade tule / cosca he parhallans pouta odottawat / ja kylmä sinä päiwänä ja wijckona / cosca lämmind luwatan; ja nijn edespäin”.

Hasselbom joutui huomaamaan, että ennustusten poisjättäminen vaikutti almanakkojen menekkiin. Harmikseen hän joutui palauttamaan kalenterin sivuille lyhyet sääennustukset, mutta laajempia sään ja tapahtumain ennustuksia, prognosticoneja, Hasselbom ei kertaakaan julkaissut almanakassaan.

Kuva: Hasselbom kertoo vuoden 1732 almanakassa, että arvoitusten eli ennustusten poisjättäminen on vaikuttanut almanakkojen myyntiin. Kansalliskirjasto.

Valistavien ohjekirjoitusten suhteen ei käynyt juurikaan paremmin. Vuoden 1727 almanakassa Hasselbom kirjoittaa haluavansa julkaista almanakan tyhjillä sivuilla hyödyllisiä kirjoituksia maanviljelystä: ”ja tahdon eteni otta, joutilasten Pladein päälle cujn almanachas taitawat olla, edespannaxeni jotakin cuin on hyödylisembi ja wahwembi, nimittäin Pellon rakenuxen parannuxest”. Hasselbom korostaa, että hän haluaa julkaista kirjoituksia yhteisen hyödyn ja edun vuoksi: ”Nijn et ej minun aicomisen ole, täsä ulosanda jotain erinomaisest omani werost, wann tahdon otta sijtä cuin minä jotakin hyödyllistä löydä, että se sopiwaisemasti cuin muutoin, ynnä itze ajanlugun cansa, tulis jocaitzen käsin, cuin sitä tarwitze”.

Hasselbomin kirjoituksesta välittyy hänen ajatusmaailmansa ja filosofiansa; elinoloja ja taloutta pyritään parantamaan tiedon avulla: ”Se walitettapa tila cuin Sures-Ruhtinan Maasa Suomesa on, cusa, wihollisen julman lijkunon ja monen catowuoden cautta, suuri osa maata, siemenen putoxet maca kylminä ja ketona, on waatinut minua tämän erän, ajatteleman, millä tawalla peldo, neljänäl osal, ja wielä wähemäl siemenel, cuin muutoin, taittais kylwätä, ja cuitengin sittekin Jumalan siunauxen cautta, runsas ja hywä corjo toiwota. Mutta että tämä ensist näky olewan wastoin luondo ja mahdotoin, täyty minun pyytä ettei yxikän, omaxi wahingoxens tätä hyljä, ennen cuin hän ensist on tutkinut ne syyt cuin täsä edespannan, eli myös itze coetellut yhden wähän peldo-cappalen päälle”. Tärkeää oli siis rohkeasti kokeilla uusia viljelytapoja ja pohtia, millä tavoin uudet menetelmät näkyivät sadossa.

Hasselbom ehti julkaista vain muutaman kirjoituksen maanviljelystä ja karjanhoidosta. Vuoden 1735 almanakassa hän kirjoittaa, ettei halua suututtaa ”Hywän suopaa Lukiaa” ohjekirjoituksillaan. Niiden sijaan Hasselbom alkoi julkaista kertomusta Martin Lutherin elämänvaiheista. Jatkokertomus ilmestyi vuosien 1735–1738 almanakoissa. Niitä seurasi kirjoitussarja Ruotsin historiasta. Vasta vuonna 1749, kun almanakkojen toimittaminen siirtyi Ruotsin tiedeakatemian vastuulle, alkoi ilmestyä säännöllisesti valistavia kirjoituksia niin maataloudesta kuin terveydenhoidosta.

Nicolaus Hasselbom oli ruotsalaissyntyinen. Ei ole tietoa, osasiko hän suomea. Todennäköisesti joku on kääntänyt Hasselbomin kirjoittamat almanakkatekstit suomeksi, mutta tästä ei ole tutkimustietoa. Hasselbomin almanakkatekstien oikeinkirjoitus on epäselvempää kuin 1700-luvun loppupuolen kirjoituksissa. Vaikeaselkoinen oikeinkirjoitus ei kuitenkaan himmennä Hasselbomin ajatusten hyväntahtoisuutta.

Kirjoittaja: Tanja Toropainen

Lähteet

Angervo, J. M. 1957: Almanakan säätiedoista. Teoksessa Suomen almanakan juhlakirja.

Kansallisbiografia

Siukonen, Jyrki 2002: Nils Hasselbomin menetetty maine. Tieteessä tapahtuu 1/2002.

Vallinkoski, J. 1957: Suomen almanakat ja kalenterit 1608–1956. Teoksessa Suomen almanakan juhlakirja.