Perunaa viljelemään! Almanakan maanviljelyaiheiset tekstit

Maanviljelyn ja almanakan yhteys

Oletko viime aikoina stressannut juurimadoista pellossasi? Ehkä et, mutta 1700-luvun suomalaisessa aihe saattoi herättää huolta. Vuoden 1763 suomenkielisestä almanakasta löytyykin teksti Että estää Jywä- eli Juurimadot, jotca saattawat paljon wahingota ja ylössyöwät uloskylwö-jywät ja ne pienet oraxet.

Äkkiseltään voisi ihmetellä, mitä tekemistä almanakoilla on maanviljelyn kanssa. Kun kysymystä katsoo valistusajan ideaalit mielessään, vastaus alkaa selkeytyä. Almanakoissa oli vuosittain liitekirjoituksia, joiden kautta kansaa pyrittiin valistamaan.

Kuva: Wikimedia Commons

Maanviljelyä käsitteleviä kirjoituksia oli 1700-luvun almanakoissa erittäin runsaasti, olihan maanviljely tavallisen kansan keskeisin elinkeino. Teollisuus ei vielä tarjonnut paljonkaan työpaikkoja, eikä elintarvikkeita juuri tuotu ulkomailta, vaan ne piti tuottaa itse.

Kirjoituksia on laajasti eri aiheista, mikä kertoo maanviljelyn tärkeästä roolista kansan arjessa: ihmisiä opastettiin niin hampun, perunan kuin pellavankin kasvatukseen ja käyttöön. Kirjoitusten tärkeimpiä aiheita olivat peltoviljely, niittyviljely ja esimerkiksi perunan viljely. Peltoviljelyn vaiheet käytiin läpi yksityiskohtaisesti, ja niittyviljelyohjeilla pyrittiin suurempaan heinäntuotantoon.

Peruna oli tärkein uusi hyötykasvi, ja sitä mainostettiin almanakoissa paljon. Ensi kerran perunasta kirjoitettiin laajasti vuoden 1750 almanakan liitekirjoituksessa. Tuo teksti opasti perunan käyttöön ja alkoi otsikolla Kirjoitus Maa-Päärynäin Istuttamisesta, Hyödytyxestä ja Bruukamisesta. Perunasta käytettiin tuolloin nimitystä maapäärynä, joka oli käännetty suoraan ruotsin jordpäron-sanasta.

Kuva: Wikimedia Commons

Tiedonvälitystä valistusaikaan

Taloudelliset arvot olivat tärkeimpiä yhteiskunnassa. Ajan hengen mukaan hyödyn tavoittelu oli kaikkien kansalaisten oikeus ja velvollisuus. Aluksi valtiovalta keskittyi hyödyn tavoittelussaan kaupankäyntiin ja valtion etuun, mutta 1700-luvun lopulla alettiin painottaa maanviljelyn ja yksityisen kansalaisen merkitystä. Perunanviljelyä pidettiin isänmaallisena tekona ja hyvän ihmisen merkkinä.

Almanakat olivat tärkeitä tiedonlähteitä. Muista maista kulkeutui tietoa uusista viljelykasveista, ja tämä tieto tuli välittää kansalle. Katovuosien haittoja pyrittiin ehkäisemään monipuolisella ja järkevällä viljelyllä. Nälkävuodet jättivät jälkensä kansaan: asenne oli se, että luonnosta hyödynnettiin kaikki, mikä vain voitiin.

Tietoa ei ollut saatavilla nykyiseen tapaan kirjojen, internetin ja television välityksellä. Kun kansan lukutaitokin oli vielä ontuvalla tolalla, oli tiedonvälityksessä omat haasteensa. Valtion agendalla oli kuitenkin kansan valistaminen. Ihmisten keskuuteen haluttiin tarmokkaasti viedä oppia uusista tiedoista ja taidoista – ja tässä almanakoilla oli tärkeä tehtävä.

Yksityiskohtaista ohjailua

Maanviljelytekstit olivat ymmärrettävistä syistä hyvin käytännönläheisiä. Niissä ei esiintynyt abstrakteja ideoita eikä kielellä leikittelyä. Kyse ei ollut viihdyttävästä tekstistä, sillä mitään ylimääräistä almanakkoihin ei päätynyt. Tähän vaikutti toki myös almanakkojen pieni koko. Sanastoa myöten kirjoitukset liittyivät tiukasti maanviljelyyn ja käsinkosketeltavaan todellisuuteen.

Liitekirjoitukset pyrkivät ohjailemaan lukijaansa kertomalla tälle, mitä pitää tehdä, milloin ja miten. Ohjeet olivat seikkaperäisiä ja havainnollisia, joskus mukana oli piirroksiakin. Teksteistä löytyi myös argumentoiva, perusteleva puoli. Lukija haluttiin vakuuttaa menetelmien kannattavuudesta, jotta tämä todella ryhtyisi toimeen. Ohjeita perusteltiin esimerkiksi viittaamalla ulkomailla saatuihin hyviin tuloksiin.

Kirjoittaja: Linda Sirkiä

Lähteet

Arffman, Kaarlo 2018: Almanakat hyödyllisen tiedon kohtauspaikkoina 1700-luvulla. Teoksessa Minna Ahokas ja Esko M. Laine (toim.), Hyödyllisen tiedon piirit. Tutkimuksia papistosta, rahvaasta ja tiedon rakentumisesta 1700-luvulla. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.

Toiviainen, Matti 1989: Tarpeellinen ja hyödyllinen waarinottamus. Ruotsin tiedeakatemian almanakat (1749–1810) kansanvalistajana. Opusculum Vol. 9.