Naantalin luostari: lahjoitustilasta kaupungiksi
Valtaneuvoston päätöksellä 30. elokuuta 1438 perustettiin uusi birgittalaisluostari Turun hiippakuntaan. Perustaminen liittyi Engelbrektin kapinan (1434–1436) jälkimaininkeihin: perustamiskirjeessä toivottiin, että uusi luostari toisi Jumalan armoa ja ehkäisisi sisäiset konfliktit valtakunnassa. Idea naisluostarin perustamisesta Turun hiippakuntaan oli kytenyt jo pari edellistä vuosikymmentä. Hankkeen takana olivat Turun piispa Maunu Tavast (Magnus Olai, piispana 1412–1450) ja paikalliset aateliset, jotka myös kannustivat birgittalaisluostarin perustamiseen.
Luostarille etsitään uutta paikkaa
Luostarille etsittiin sopivaa paikkaa ensin kuninkaallisen Stenbergan tilalta Maskussa. Emoluostarista Vadstenasta lähetettiin muutamia nunnia ja pappisveljiä johtamaan hanketta ja opettamaan uusille birgittalaisjäsenille luostarin sääntöjä ja elämäntapaa. Vadstenalaiset arvioivat Maskun tilan sopimattomaksi uudelle luostarille: maaperä oli aivan liian pehmeä ja pettävä kivirakennuksien muuraamiseen, eikä paikalla ollut saatavilla puhdasta vettä. Lisäksi kerrotaan, että syksyisin ja keväisin ympäröineeltä vesijättömaalta nousi paha haju.
Seuraavaksi luostaria ehdotettiin perustettavaksi kuninkaalliselle tilalle Pyhäjoelle, Perniöön vuonna 1441. Ennen kuin luostarin rakentaminen ehdittiin aloittaa, se sai lahjoituksena kolmannen tilan. Lahjoittajat olivat ritari Henrik Klasson ja hänen vaimonsa Lucia Olofsdotter, jotka lahjoittivat tilansa birgittalaisjärjestölle Raision Ailosissa sillä ehdolla, että uusi luostari rakennettaisiin sinne. Pariskunta toivoi myös, että birgittalaiset sisällyttäisivät heidät ja heidän vanhempansa rukouksiinsa.
Kuninkaallinen hyväksyntä
Myös uusi kuningas Kristoffer Baijerilainen (1418–1448) hyväksyi siirron Ailosiin sillä ehdolla, että hänet nimettiin luostarin perustajaksi ja suojelijaksi. Näin Vallis Gratiaen (ruotsiksi Nådendal, suomeksi Naantali) luostari sidottiin osaksi kuninkaan poliittista ohjelmaa, jonka tavoitteena oli vahvistaa hänen asemaansa valtakunnassa. Hän myönsi lisäksi Naantalille kauppaoikeudet ja hyväksyi kaupungin perustamisen luostarin viereen.
Naantalilla oli vaikutusvaltaisia kannattajia, mutta ensisijaisesti luostari sai maalahjoituksia naapureiltaan, paikallisilta aatelisilta, jotka myös lähettivät tyttäriään luostariin nunniksi. Lahjoittajat toivoivat vastineeksi birgittalaisten esirukouksia sielujensa puolesta. Maalahjoitusten ja kauppaprivilegioiden myötä luostarin ympärille rakentui Naantalin kaupunki.