Jumalan äänitorvi soi paaveille ja kuninkaille

Birgitta oli aikakauden tavoista poiketen poikkeuksellisen aktiivinen politiikan kentällä. Keskiajalla naisten ei oletettu ottavan suoraan kantaa politiikkaan, eikä heillä virallista valtaa ollutkaan – kenties joitain kuningattaria ja aatelisleskiä lukuun ottamatta. Birgitan vaikutusvalta perustui näkyihin, siihen, että hän oli jumalan äänitorvi.

Näyt antoivat hänelle mahdollisuuden toimia: Hän esimerkiksi kannusti kuningas Maunu Eerikinpoikaa ”ristiretkelle” rajantakaista Novgorodia vastaan. Samaten hän innosti Turun piispa Hemmingiä lähtemään rauhanneuvottelumatkalle Ranskan ja Englannin välille. Maat kävivät niin sanottua satavuotista sotaa, ja Birgitta kirjoitti molempiin hoveihin kehottamalla kuninkaita rauhaan. Birgitan näyn mukaan Hemmingin matkan toisena tavoitteena oli taivutella Avignonissa hoviaan pitävä paavi Klemens VI (1342–1352) palaamaan Roomaan. Birgitan viestistä huolimatta paavi pysyi Avignonissa eivätkä Ranskan ja Englannin väliset rauhanneuvottelutkaan olleet menestyksekkäitä.

Vuonna 1349 Birgitta matkusti Roomaan. Osasyynä lienee ollut kirkon jubileum, juhlavuosi 1350, jolloin kaikki Roomassa vierailevat saivat isot aneet syntiensä puhdistamiseksi. Birgitta oli jo Ruotsissa ollessaan nähnyt näkyjä, joiden perusteella hän tiesi viettävänsä viimeiset vuotensa Roomassa, sen hengellistä tilaa kohottaen.