Katariina ja kanonisaatiokuulustelut

Katariina saapui takaisin Roomaan mukanaan Birgitan rippi-isä ja ihmekertomukset, jotka oli kirjoitettu ylös Ruotsissa. Katariinan tarkoitus oli saada Birgitan kanonisaatioprosessi avattua, mutta hän ei ollut asialla yksin: Birgitan pyhimykseksi julistamisen puolesta kirjelmöivät niin Pyhän saksalaisroomalaisen keisarikunnan keisari kuin Ruotsin kuningas ja Uppsalan arkkipiispakin.

1300-luvun lopulla virallinen pyhimykseksi julistaminen oli paavillinen etuoikeus. Paavi ei suhtautunut myötämielisesti kaikkiin kanonisaatiopyyntöihin. Jo prosessin avaaminen vaati usein aktiivista neuvottelu- ja lobbaustoimintaa paavillisten viranhaltioiden keskuudessa. Prosessin avaamisen jälkeen pyhimyskandidaatin hyveistä ja ihmeistä suoritettiin virallinen kuulustelu ja jos materiaali todettiin pitäväksi, paavi saattoi julistaa kandidaatin pyhimykseksi.

Birgitan kanonisoimisessa aktiivinen rooli oli hänen kirkollisilla tukijoillaan ja ennen kaikkea Katariinalla. Katariina tukijoukkoineen onnistui tavoitteessaan ja paavi Gregorius XI avasi virallisen kuulustelun Birgitan pyhyydestä vuonna 1374. Katariina järjesti Roomassa kuulusteluihin prokuraattorin, jonka tehtävä oli keskeinen prosessissa. Prokuraattori yleensä (tässä tapauksessa yhdessä Katariinan kanssa) muodosti kuulusteltavilta kysyttävän kysymyslistan (articuli). Prokuraattori usein myös haastoi kuulusteltavat kuulusteluun. Hänellä – ja tässä tapauksessa siis myös Birgitan tyttärellä Katariinalla – oli kaiken kaikkiaan keskeinen rooli pyhimyksen pyhimyskuvan muotoutumisessa.