Avoin tiede historiantutkijan työssä

Parhaassa tapauksessa avoin tiede mahdollistaa sellaisia tieteellisiä tuloksia, tulkintoja ja ristiinkytkentöjä, joita olisi vaikea tai jopa mahdotonta muuten luoda. 

Kuva: Turun yliopiston mediapankki

Haastattelussa FT Topi Artukka, Suomen historian oppiaine, Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, Turun yliopisto

Historiantutkija Topi Artukka on erikoistunut kaupunki- ja sosiaalihistoriaan ja hän perehtynyt erityisesti Turun kaupungin historiaan liittyviin teemoihin. Hän kertoo avoimen tieteen hyödyistä tutkijan työssä ja yleensäkin historiantutkimuksen alalla seuraavasti:

”Parhaassa tapauksessa avoin tiede mahdollistaa sellaisia tieteellisiä tuloksia, tulkintoja ja ristiinkytkentöjä, joita olisi vaikea tai jopa mahdotonta muuten luoda. Muiden tutkijoiden julkaisut ovat helpommin saatavilla ja sama koskee myös tutkimuksen lähdeaineistoja. Avoimet aineistot, erityisesti metatiedoin varustellut digitoidut aineistot, lisäävät mahdollisuuksia uusiin avauksiin ja tuloksiin, jotka muuten jäisivät tekemättä, kun aineistot jäävät pimentoon tai ovat erilaisten maksumuurien takana tavoittamattomissa. Avoin tiede myös tasa-arvoistaa tieteentekijöiden keskinäistä asemaa, kun tutkiminen riippuu yhä vähemmän yliopistokirjastojen itsensä tekemistä sopimuksista ja maksumuureista. Avoimen tiedonjulkaisemisen avulla yliopistot ja tutkijat toteuttavat myös osaltaan yhteiskunnallista tehtäväänsä. Tiede on pitkälti julkisen rahoituksen avulla tuotettua ja siten on tärkeää, että tieteelliset tulokset olisivat mahdollisimman monen halukkaan lukijan saavutettavissa.”

Avoin tiede – hyötyjä ja haasteita

Artukka lisää, että digitoidut ja avoimet aineistot nopeuttavat tutkijoiden työtä, kun tietoa voi prosessoida nopeammin erilaisten hakutoimintojen avulla. Hän on itse hyödyntänyt erilaisia digitaalisia lähteitä sekä Turun yliopiston kirjaston kokoelmissa olevia aineistoja niin vuoden 2021 toukokuussa tarkastetussa väitöskirjassaan kuin muissakin tutkimustöissään.

Tutkijan työssään Topi Artukka on myös havainnut tiettyjä haasteita, jotka liittyvät avoimen tieteen periaatteiden toteuttamiseen. Pohdittaessa haasteita hän toteaa:

”Tiedon ja tieteen pirstaloituminen liian moneen kanavaan ja tietokantaan on ainakin yksi mahdollinen haaste tai pikemminkin ongelma. Tiedon löytyminen hankaloituu, jos ja kun kanavia on liian monta. Tekijänoikeuskysymykset sekä eettiset kysymykset ovat luonnollisesti toinen tärkeä asia avoimessa tieteessä. Kenenkään oikeuksia ei saisi polkea edes avoimen tieteen periaatteen vuoksi. Ylipäänsä tiedon ja aineistojen tahallinen väärinkäyttö on aina todellinen riski, joka tulee ottaa huomioon palveluita kehitettäessä.”

Tutkimusten aineistot ja julkaisut avoimiksi?

Artukka kertoo suhtautuvansa lähtökohtaisesti positiivisesti siihen, että esimerkiksi tutkimusta varten kerätty aineisto avattaisiin julkisesti saataville. Hän kuitenkin lisää, että tämän tulisi perustua tutkijoiden omaan valintaan ja harkintaan. Artukka avaa aihetta yleisellä tasolla seuraavasti:

”Tutkijat ovat saattaneet itse kerätä aineistoa, joka on saatavilla kyllä julkisesti, mutta jonka prosessointi tai ulosmittaaminen ovat vaatineet valtavasti tutkijan omaa aikaa ja resursseja eikä niistä siten haluta luopua, etenkään siinä tapauksessa, jossa tutkija haluaa aineistojaan vielä hyödyntää. Tutkijalla on aineistojensa käsittelyssä myös eettinen vastuu, joka katoaa ja siirtyy, jos aineistosta tehdään julkinen, jolloin kuka tahansa voi käyttää aineistoja omaksi hyödykseen. Monen aineiston kohdalla ongelmaa ei varmastikaan synny, mutta käytäntö ei voi kuitenkaan olla automaatio.”

Tutkijayhteisössä tutkimustulosten avoin julkaiseminen onkin tärkeä teema. Taustalla vaikuttavat myös rahoitukseen liittyvät tekijät: yliopistojen rahoitusmalliin on vuodesta 2021 alkaen kuulunut erillinen, niin kutsuttu Open access -kerroin, minkä mukaan korkeakoulut saavat sitä enemmän rahoitusta mitä suurempi osuus niiden kolmen edellisen vuoden julkaisuista on avoimesti saatavilla. (Lue lisää Open access -kertoimesta Helsingin yliopiston blogisivulta.)

Tieteentekijöiden näkökulmasta avoimeen julkaisemiseen liittyy kuitenkin tiettyjä haasteita, joita saattavat aiheuttaa tieteellisten journaalien julkaisumaksut tai muut julkaisukanavien valintaan liittyvät syyt. Avoimuuden esteenä voi siis olla myös se, että tieteellisen julkaisun saaminen laajemman yleisön saataville onkin tieteentekijälle maksullista.

Artukka itse pyrkii ottamaan huomioon sen, että hänen tutkimuksiensa tulokset ovat monipuolisesti saatavilla. Hän kuitenkin toteaa Suomessa käytössä olevan Julkaisufoorumi- eli JUFO-luokittelun vaikuttavan tutkijoiden julkaisupäätöksiin. JUFO-luokittelu on tieteellisten julkaisujen laadunarviointia varten perustettu luokitusjärjestelmä, jossa arvioidaan koti- ja ulkomaisia tieteellisiä julkaisukanavia. (Lue lisää Julkaisufoorumi-sivustolta.) Artukka toteaa:

”Valitettavasti nykyinen julkaisujen JUFO-luokittelu ohjaa tutkijoita julkaisemaan pääasiassa sellaisissa julkaisuissa, jotka näkyvät pienelle, rajatulle tiedeyhteisölle. Tätä vastaan voi toimia etsimällä avoimempia julkaisukanavia omille tutkimuksilleen. Kysymys julkaisukanavien monipuolistamisesta ei kuitenkaan ole yksinkertainen, kun mukana on tutkijan omaan uraan liittyvät näkökulmat.”

Humanistisella alalla JUFO-luokittelun korkeimman eli kolmannen tason julkaisukanavat ovat kansainvälisiä journaaleja ja niissä julkaiseminen on hyvin tavoiteltua. Toisaalta julkaisuja voidaan myös rinnakkaistallentaa ja näin saattaa avoimesti saataville (Lue lisää rinnakkaistallennuksesta). Myös Turun yliopiston kirjaston toteuttama artikkeleiden ja muiden julkaisujen rinnakkaistallennus tutkimustietojärjestelmään on Artukalle tuttua ja tutkijana hän seuraakin kiinnostuneena millaisen roolin se saa tutkijayhteisössä tulevina vuosina.

FT Topi Artukka työskentelee professori Kirsi Vainio-Korhosen johtamassa ”Lasten ja nuorten kokemukset köyhyydestä ja huono-osaisuudesta kriisien jälkeisessä Suomessa 1800-luvulta nykypäivään” -hankkeessa, jota rahoittaa Koneen säätiö. Artukan Suomen historian väitöskirja “Tanssiva kaupunki. Turun seurapiiri sosiaalisena näyttämönä 1810-luvulla” tarkastettiin toukokuussa 2021 ja sen julkaisi Suomen Tiedeseura.

Kirjoittaja tietoasiantuntija, FT Maare Paloheimo. Topi Artukan haastattelu toteutettiin sähköpostitse 16.9.2021.