Informaatiolukutaidon lyhyt historia

Informaatiolukutaito on tämän päivän ihmisille terminä tuttu, mutta käsitteenä ehkä hieman vaikeasti hahmottuva. Informaatio­lukutaito-termi syntyi Yhdysvalloissa jo 1970-luvulla. Termillä tarkoitettiin tekniikoita, taitoja ja informaatiotyökaluja ja niiden avulla tehtävää tiedonhankintaa. Suomen yliopistokirjastoissa puhuttiin vielä tuolloin kirjastonkäytön opetuksista.

Teknologia ja tietotekniikka ovat kehittyneet huimasti informaatiolukutaito-termin alkuajoista. Nykyään termillä tarkoitetaan tiedontarpeiden tunnistamista, tiedonlähteiden hallintaa, tiedon hankintaa ja käyttöä. Informaatiolukutaito-termin sijasta siirryttiin käyttämään termejä IL-opetus ja tiedonhaun opetus. Aluksi puhuttiin tiedonhakujen tekemisestä, jolla tarkoitetaan tietojärjestelmistä tehtävää teknistä tiedonhakua. Tiedonhankinta on puolestaan suunnitelmallisempaa tiedon etsimistä eri lähteistä sekä niiden arviointia ja valintaa. (Haasio & Savolainen 2004, s.12, s. 28.) Nämä ovat niitä yliopisto-opinnoissa tarvittavia tiedonhankintataitoja, joissa edellisen kuvauksen lisäksi, osataan analysoida ja käyttää löydettyä tietoa arvioiden ja soveltaen.

Kansainväliset ACRL:n (Association of College and Research Libraries) Information Literacy -standardit käännettiin suomeksi 2000-luvun alkupuolella. Vasta sen jälkeen alkoivat yliopistokirjastot yhdessä muokata informaatiolukutaidon suosituksia osaamistavoitteiksi. Osaamistavoitteet toimivat koko 2000-luvun vahvana perustana informaatiolukutaidon opetuksien integroimiseksi yliopisto- ja korkeakouluopintoihin.

Vuonna 2013 Suomen yliopistokirjastojen neuvosto ja ammatti­korkea­koulukirjastojen neuvosto laativat yhteisen Informaatiolukutaito (IL) korkeakouluissa –suosituksen. Suosituksen tavoitteena säilyi, silloin kymmenessä vuodessa tärkeäksi taidoksi havaitun, informaatio­lukutaidon integroiminen korkeakouluopintoihin. Se pohjautui vahvasti EU:n elinikäisen oppimisen informaatiolukutaidon suositukseen. Uudessa suosituksessa korostettiin informaatiolukutaidon merkitystä korkeakouluopinnoissa ja opetuksen tarjoamista tasapuolisesti kaikille opiskelijoille opintojen eri vaiheissa, alkaen ensimmäisestä opiskeluvuodesta ja jatkuen kandidaatin ja maisteriopintojen vaiheeseen. (Syvälahti ja Asplund, 2015). Työelämässä työantajat arvostavat korkeakouluista valmistuvilta näitä taitoja. Elinikäinen oppiminen, jossa tarvitaan tiedon soveltamistaitoja, jatkaa tarvetta informaatiolukutaidolle yhdessä muiden erilaisten uuslukutaito­tarpeiden – esimerkiksi medialukutaidon – kanssa.

Teksti: Johanna Tevaniemi

Lähteet

Haasio, A. & Savolainen, R. (2004). Tiedonhankintatutkimuksen perusteet. Helsinki: BTJ Kustannus.

Syvälahti, K., & Asplund, J. (2015). Kansainväliset informaatiolukutaidon osaamistavoitteet muuttuivat – mitä, miksi ja miten?. Signum 2. Noudettu 2021-09-12  Lue artikkeli journal.fi-sivustolla.