Itämeren alueen myöhäiskeskiaika

Ruotsia ja Norjaa hallitsi Birgitan aikaan yhteinen kuningas, Maunu Eerikinpoika, mutta hänen hallituskautensa loputtua syntyi tilanne, jossa Ruotsilla ei ollut kruununperijää. Tämä johti siihen, että aateliston eri ryhmät taistelivat keskenään. Ne liittoutuivat joko Tanskan kuninkaan tai Mecklenburgin herttuan kanssa, koska pohjoissaksalaiset herttuakunnat olivat myös vahvoja toimijoita Itämeren piirissä. Itämeri oli maantieteellisesti ja poliittisesti yhdistävä tekijä: merireitit sitoivat eri alueita toisiinsa ja valtionrajat eivät olleet niin tiukkoja ja selkeitä kuin nykyään. Ylivaltiollisia toimijoita, kuten sukuja sekä hengellisiä ja taloudellisia järjestöjä, oli useita.

Kalmarin unioni

Kun Tanska ja Norja olivat jo yhdistyneet kuninkaallisen avioliiton kautta, epävakaa tilanne Ruotsissa johti niin kutsutun Kalmarin Unionin syntyyn valtaneuvostojen kokouksessa Kalmarissa vuonna 1397. Unioni tarkoitti, että Tanskan, Norjan ja Ruotsin valtakunnat yhdistettiin saman hallitsijan alle. Unioniaika oli myrskyisää ja sisäisten kiistojen ja jopa sotatoimien värittämää, mutta unioni pysyi kasassa 1520-luvulle asti.

Hansaliitto

Itämeren alueella toimi myös saksalaisen Hansan kauppaverkosto, johon kuului noin 100 kaupunkia. Hansa oli tärkeä taloudellinen ja poliittinen toimija, sen merkittävin kaupunki oli Lyypekki. Hansaverkosto ulottui Liivinmaalle asti, ja siellä Tallinnan kaupunki oli tärkeä solmukohta kaupankäynnissä Novgorodin kanssa.

Saksalainen ritarikunta

Liivinmaan eli Baltian hallitsija oli Saksalainen ritarikunta, jonka hallinnollinen keskus oli Preussissa, Marienburgin linnassa noin 60 kilometriä Gdanskin kaupungin kaakkoispuolella. Saksalainen ritarikunta syntyi 1100-luvun lopulla Bremenin ja Lyypekin kaupunkien aloitteesta puolustamaan ristiretkeläisiä Lähi-idässä, mutta 1200-luvulla sen toiminta keskittyi Preussiin. Saksalainen ritarikunta oli myös hengellinen järjestö, joka oli saanut paavillisen hyväksynnän. Itämeren alueella oli siis monenlaisia toimijoita Birgitan aikaan, ja melkein kaikki osallistuivat myös hänen luostarisääntönsä levittämiseen perustamalla uusia luostareita alueilleen.